3. lokakuuta

Laulu pelastettujen suusta

Psalmi 107 on pelastettujen laulu. Se kertoo neljästä ihmisryhmästä, jotka ovat olleet hädässä ja huutaneet Herraa avukseen. Erämaassa eksyneet, vankeudessa istuneet, sairaudessa riutuneet, merellä myrskyn keskelle joutuneet. Jokainen kertomus päättyy samaan kertosäkeeseen, joka kantaa läpi koko psalmin: kiittäkööt he Herraa Hänen armostaan.

Päivän jae nousee sairaudesta parannettujen osuudesta, sieltä, missä ihminen oli jo lähellä kuolemaa. »Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.» Tämä ei ole pelastusta etsivän rukous, vaan jo pelastetun vastaus. Kiitos syntyy siellä, missä armo on jo koettu.

Kiitosuhri, jolla on hinta

Vanhassa liitossa kiitosuhri ei ollut pelkkää puhetta. Se oli konkreettinen lahja, joka tuotiin alttarille. Se maksoi jotakin tuojalleen. Psalmi 50:14 sanoo asian suoraan: »Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.» Kiittäminen ja lupauksen pitäminen kulkevat yhdessä, sillä molemmat osoittavat, että sydän on todella kääntynyt sen puoleen, joka on pelastanut.

Psalmin 116 kirjoittaja oli juuri pelastunut kuoleman porteilta. Hänen vastauksensa kantaa sama hengen tuoksu kuin tämän päivän jakeessa: »Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.» Pelastettu ihminen ei voi olla hiljaa. Hänen kiitoksensa kohoaa kuin savu alttarilta, näkyväksi merkiksi siitä, mitä Herra on tehnyt.

Uudessa liitossa uhri on saanut uuden muodon. Heprealaiskirje sanoo: »Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.» (Hepr. 13:15) Uhrieläimet ovat lakanneet, sillä Karitsa on uhrattu kerta kaikkiaan. Kiitosuhri jää, nyt se on huulten hedelmää, sanoja, joiden takana on sydän.

Huomaa, että kiitosuhrikin tuodaan Hänen kauttansa, Jeesuksen Kristuksen. Emme uhraa kiitosta omassa nimessämme, ikään kuin se olisi meidän ansiomme tuoda Jumalan eteen. Se kulkee Välimiehen kautta, niin kuin kaikki muukin, mitä pelastettu Isälle tuo.

Kertokoot riemuiten hänen töitään

Jakeen toinen puolisko ei jää alttarille. Se lähtee liikkeelle. Pelastetut eivät kanna kiitosta vain Jumalalle, he kertovat siitä eteenpäin. »Kertokoot riemuiten hänen töitään.» Riemu ei ole tässä koristesana, se on kiitoksen luonnollinen sävy. Sydän, joka on todella nähnyt Jumalan armon, ei voi puhua siitä laimeasti.

Psalmi 9:11 antaa saman kutsun seurakunnalle: »Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.» Kiitos veisataan Herralle, suuret teot julistetaan kansojen keskuudessa. Tämä on kaksinkertainen liike, ylöspäin ja ulospäin. Se mikä nousee Jumalan tykö, virtaa myös toisten ihmisten korviin.

Psalmi 118:17 lausuu sen rohkeasti sairauden ja kuoleman varjon keskeltä: »En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä.» Elämä, jonka Jumala on säästänyt, ei kuulu enää sen omistajalle. Se kuuluu sille, joka sen pelasti. Jokainen säästetty hengenveto on annettu siksi, että Herran tekoja kerrottaisiin eteenpäin.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Muistele, mistä sinut on tuotu. Kiitos ei synny tyhjästä. Se syntyy siitä, että näet missä olit, kun Herra tarttui sinuun. Erämaassa, vankeudessa, sairaudessa, myrskyssä. Jokaisella pelastetulla on oma tarinansa, jokainen tarina kantaa saman kertosäkeen. Älä unohda sitä paikkaa, josta sinut on nostettu, sillä siitä paikasta käsin kiitos saa täyden äänensä.

Anna huultesi hedelmää. Sinun ei tarvitse odottaa otollista hetkeä tuodaksesi kiitosuhrin. Heprealaiskirje sanoo, että kiitosta uhrataan joka aika. Aamulla, illalla, työn keskellä, väsymyksen läpi. Huulten hedelmä ei vaadi täydellisiä olosuhteita, se vaatii vain sydämen, joka muistaa kenelle se kuuluu.

Kerro toisille, mitä Herra on tehnyt. Pelastettu elämä on todistuksen elämää. Sinun ei tarvitse osata teologiaa täydellisesti, sinun riittää kertoa sen, minkä olet itse nähnyt. Joku kuulee sen kertomuksen ja löytää itselleen tien Herran tykö. Riemuiten kerrottu Herran teko on siemen, jonka Pyhä Henki itse kastelee.

Herra, kiitos siitä armosta, jolla olet tarttunut elämääni. Anna huulteni kantaa hedelmää, joka kelpaa sinulle uhriksi. Avaa silmäni näkemään ihmeelliset tekosi minua ja ihmislapsia kohtaan, anna minulle rohkeus kertoa niistä eteenpäin riemuiten. Jeesuksen Kristuksen, Ylimmäisen Papin, kautta tuon tämän kiitoksen sinun tykösi.

Aamen.