30. syyskuuta

Siunaus, joka kantaa polvesta polveen

Psalmi 115 on seurakunnan laulu. Se nousee Jerusalemin temppelin pihalta, jossa Israelin kansa vastaa pappien siunaukseen yhteen ääneen. Psalmin alku torjuu epäjumalat, sen keskus julistaa elävän Jumalan voiman, sen loppu kääntyy siunaukseksi kansan ylle. Juuri tähän kohtaan asettuu päivän jae: »Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.»

Sanat eivät ole pelkkä toive. Ne ovat papillinen siunaus, joka kantaa Jumalan oman lupauksen painoa. Israelin elämässä lisääntyminen ei ollut vain numeroiden kasvua, se oli näkyvä merkki Herran läsnäolosta. Kun Jumalan kansa kasvoi, kaikki ympäröivät kansat näkivät, että elävä Jumala oli sen keskellä.

Lupauksen pitkä juuri

Tämä siunaus ei synny tyhjästä. Se on kaiku vanhemmista sanoista, jotka kulkevat aina Aabrahamiin asti. Herra sanoi patriarkalle: »Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi.» (1. Moos. 13:16) Liiton sanat kantavat sukupolvesta sukupolveen: »Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala.»

Mooses toisti saman lupauksen kansalle erämaan kynnyksellä: »Lisätköön Herra, teidän isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisesti ja siunatkoon teitä, niinkuin hän on teille puhunut.» (5. Moos. 1:11) Päivän jae on tämän vanhan lupauksen jatke. Pappi ei keksinyt uusia sanoja, hän kantoi eteenpäin sitä, minkä Herra oli jo puhunut.

Jeremia näki saman lupauksen vielä syvempänä: »Niinkuin taivaan joukkoa ei voida lukea eikä meren hiekkaa mitata, niin monilukuisiksi minä teen palvelijani Daavidin jälkeläiset.» (Jer. 33:22) Pakkosiirtolaisuuden keskellä, kun kansa tuntui häviävän, profeetta julisti, että Herra ei ole peruuttanut sanaansa. Hän lisää kansansa silloinkin, kun se näyttää katoavalta.

Teille ja teidän lapsillenne

Uudessa testamentissa sama lupaus saa uuden hengityksen. Helluntaipäivänä Pietari nousee Jerusalemin kaduille saarnaamaan, hänen sanansa kantavat suoran kosketuksen päivän jakeeseen: »Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.» (Apt. 2:39)

Lupaus ei pienene Uudessa liitossa, se laajenee. Pietari sanoo lisää: »Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'.» (Apt. 3:25) Aabrahamin siunaus kantaa nyt kaikkien kansojen ylle Kristuksessa. Lisääminen ei ole enää vain yhden kansan kasvu, vaan Jumalan perheen leviäminen maan ääriin.

Tämän tulevaisuuden Johannes näki Patmoksen saarella. Hän kuuli ensin sinetöityjen luvun Israelin sukukunnista, sitten hänen silmiensä eteen aukeni laajempi näky: »oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä.» (Ilm. 7:9) Tämä on päivän jakeen lopullinen täyttymys. Herra lisäsi kansansa, eikä kukaan voinut sitä luvulla mitata.

Yksi sydän ja yksi tie

Lisääntyminen Raamatussa ei ole koskaan vain määrällistä. Jeremia liittää siihen aina sisäisen muutoksen: »Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä.» (Jer. 32:39) Lapset, joita Herra siunaa, eivät vain elä, he tuntevat Hänet.

Daavidin aikana Jooab varoitti kuningasta, kun tämä halusi laskea kansan: »Herra, sinun Jumalasi, lisätköön kansan, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi.» (2. Sam. 24:3) Lisääminen kuuluu Herralle, ei ihmisen laskutoimituksille. Kun ihminen alkaa mitata, hän ottaa kunnian siitä, mikä kuuluu Jumalalle.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Siunaus ei pysähdy sinuun. Päivän jae ei rajaa Herran työtä yhteen elämään. Hän siunaa sinua, hän siunaa lapsiasi, hän siunaa heitä, jotka tulevat sinun jälkeesi. Jos sinä kuulut Kristukselle, sinun elämäsi yllä lepää lupaus, joka kantaa kauemmas kuin omat vuotesi. Rukoile tämä siunaus rohkeasti niiden ylle, jotka Herra on uskonut sinulle.

Lisääminen on Herran työtä. Sinun ei tarvitse kantaa vastuuta seurakunnan kasvusta, lastesi uskosta, oman elämäsi hedelmästä niin kuin se riippuisi sinusta. Herra lisää. Sinun tehtäväsi on kylvää, kastella, palvella, rukoilla. Kasvu kuuluu Hänelle, joka teki Aabrahamin jälkeläiset paljoksi kuin meren hiekan.

Lupaus ulottuu kauemmas kuin näet. Pietari sanoi lupauksen kuuluvan myös niille, jotka ovat kaukana. Voit rukoilla niiden puolesta, joita et tunne, jotka eivät vielä ole syntyneet, jotka ovat toisella puolella maailmaa. Päivän jakeen siunaus on liian suuri pieneen rajaukseen. Se on koko Karitsan joukon siunaus, sen joukon, jota kukaan ei voi lukea.

Herra, lisää sinun kansaasi. Lisää meitä, lisää lapsiamme, lisää niitä, jotka tulevat meidän jälkeemme. Anna meille yksi sydän ja yksi tie, niin että pelkäämme sinua kaiken elinaikamme. Kanna lupaustasi sukupolvesta sukupolveen, kunnes se joukko, jota kukaan ei voi luvulla mitata, seisoo valtaistuimesi edessä. Jeesuksen Kristuksen, Aabrahamin siemenen, nimessä.

Aamen.