29. syyskuuta

Kunnioituksen ele

Sananlaskujen kolmas luku on isän puhetta pojalleen. Se on viisauden opetusta, joka kulkee sydämestä sydämeen. Keskellä tätä opetusta nousee jae, joka näyttää puhuvan rahasta, sadosta ja varastoaitoista. Sen ydin ei ole kuitenkaan taloudessa, vaan suhteessa. »Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta.»

Antaminen ei ole tässä ensisijaisesti taloudellinen toimi. Se on kunnioituksen ele. Sana, jolla ihminen sanoo Herralle: sinä olet kaiken antaja, sinä olet kaiken omistaja, sinä olet ennen kaikkea muuta. Kun ihminen antaa parhaastaan, hän tunnustaa, ettei elämä lepää hänen varallisuutensa varassa, vaan Herran varassa, joka on kaiken takana.

Tämän tähden jakeessa puhutaan nimenomaan parhaimmasta. Ei jäännöksestä, ei siitä mitä jää yli, vaan uutisesta. Mooseksen laissa Herra käski: »Parhaat maasi uutisesta tuo Herran, Jumalasi, huoneeseen.» (2. Moos. 23:19) Uutinen oli ensimmäinen, paras, koskematon. Sen antaminen oli julistus siitä, että Herra saa ensimmäisen sijan, ei viimeisen.

Antaminen on tunnustamista

Viidennessä Mooseksen kirjassa annettu uhri liittyi koko kansan muistiin. »Niin ota uutiset kaikista maasi hedelmistä, mitä saat satona maastasi, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, ja pane ne koriin ja lähde siihen paikkaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee nimensä asuinsijaksi.» (5. Moos. 26:2) Israelilainen kantoi korin Herran eteen ja muisteli ääneen, kuinka Jumala oli vienyt heidät orjuudesta vapauteen, autiomaasta maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä.

Antaminen oli muistamista. Se oli julistus siitä, että kaikki tämä on tullut Herralta. Ilman tätä muistamista sato olisi muuttunut ihmisen ansioksi, jyväaitta hänen turvakseen, viini hänen ylpeydekseen. Antaessaan parhaimmastaan ihminen pidätti sydämensä siinä paikassa, jossa se kykenee yhä näkemään Antajan lahjojen takana.

Malakian aikana tämä järjestys oli rikkoutunut. Profeetta julisti raskaan kysymyksen: »Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: 'Missä asiassa me sinulta riistämme?' Kymmenyksissä ja antimissa.» (Mal. 3:8) Antamatta jättäminen ei ollut vain tekemättä jättämistä, se oli ottamista takaisin sieltä, mikä kuului Herralle.

Koetelkaa minua

Saman luvun jakeessa kymmenen Herra avaa harvinaisen kutsun. »Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.» (Mal. 3:10) Tämä on ainoa kohta Raamatussa, jossa Herra itse pyytää ihmistä koettelemaan Häntä.

Sananlaskujen lupaus seuraa samaa linjaa: »niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.» Tämä ei ole vaihtokaupan lupaus, jossa ihminen ostaa Herran siunauksen lahjoillaan. Se on luonnonlaki Jumalan valtakunnassa: avoin käsi vastaanottaa, suljettu käsi jää tyhjäksi. Antaessaan ihminen asettuu siihen virtaan, jossa Herra on luvannut toimia.

Paavali sanoo Filippiläisille hyvin tarkasti: »Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää.» (Fil. 4:17) Antaminen on antajan hyväksi, ei vain saajan. Se kasvattaa hedelmää antajan elämään. Hänen lahjansa on Jumalan silmissä »suloinen tuoksu, otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.»

Ylenpalttinen sydän

Toisen Korinttilaiskirjeen kahdeksas luku näyttää, mitä antaminen voi olla silloinkin, kun varat ovat vähissä. Makedonian seurakunnista Paavali kirjoitti: »vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja.» (2. Kor. 8:2) He antoivat »voimiensa mukaan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa.»

Antaminen ei riipu siitä, kuinka paljon ihmisellä on. Se riippuu siitä, kuinka avoin hänen sydämensä on. Köyhä leski toi rovonsa, rikas piti kymmenyksensä. Herra näki sydämen, ei summan. Sananlasku 14:31 muistuttaa lisäksi siitä, että antaminen ei rajoitu temppelin alttarille: »se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.» Köyhän auttaminen on Herran kunnioittamista.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Antaminen on sydämen järjestys. Se ei ala lompakosta vaan tunnustuksesta, että kaikki on Herran. Kun tämä järjestys on sydämessä oikein, käden teot seuraavat luonnostaan. Kun järjestys on väärin, kaikki antaminen muuttuu joko velvollisuudeksi tai kaupankäynniksi. Anna ensin Herralle sydämesi, sitten varasi seuraavat tervettä tietä.

Anna parhaastasi, älä jäännöksestäsi. Tämä on jakeen tarkin kohta. Herra ei pyytänyt jäännöstä satoa, vaan uutista. Tarkastele, mitä annat ensimmäisenä, mitä viimeisenä. Ensimmäinen paljastaa, mihin sydämesi on kiinnittynyt. Siihen kohtaan kannattaa asettaa Herra, ei jokin muu.

Luota Antajaan, älä lahjojen kokoon. Jyväaittojen täyttyminen ei ole vaihtokaupan tulos vaan luottamuksen seuraus. Se, joka antaa avoimella kädellä, oppii vastaanottamaan avoimella kädellä. Se, joka pidättää, sulkee ovea molempiin suuntiin. Herra on uskollinen niille, jotka luottavat Häneen, eivät omaan varastoonsa.

Herra, opeta meitä tunnustamaan sinut kaiken Antajaksi. Avaa kätemme, jotta voimme antaa parhaimmastamme, ei jäännöksestä. Pidä sydämemme vapaana mammonan otteesta, ja anna meidän nähdä lähimmäisen tarve niin kuin sinä sen näet. Tee meistä ylenpalttisia antajia, koska sinä olet antanut meille Poikasi Jeesuksen Kristuksen, joka on suurin lahja kaikista. Hänen nimessään.

Aamen.