28. syyskuuta

Laulu, joka katsoo historian yli

Psalmi 33 on ylistyslaulu, joka nostaa katseen pois ihmisten hankkeista ja kääntää sen kohti sitä, mikä todella kantaa maailmaa. Edellisessä jakeessa laulaja toteaa, kuinka Herra tekee pakanain neuvon tyhjäksi, estää kansojen aivoitukset. Tätä taustaa vasten päivän jae nousee kuin kallio, joka ei liiku: »Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.»

Sana mutta tekee jakeessa raskaan työn. Se asettaa vastakkain kaiken, mitä ihminen suunnittelee, ja sen, mitä Jumala on päättänyt. Ihmisen suunnitelmat ovat hauraita, ne kestävät hetken tai sukupolven. Herran neuvo kantaa suvusta sukuun, aikakaudesta toiseen, eikä yksikään valtakunnan nousu tai romahdus sitä järkytä.

Aivoitukset, jotka eivät vanhene

Sananlaskut tiivistää saman totuuden lyhyesti: »Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.» (Sananl. 19:21) Tämä ei mitätöi ihmisen suunnitelmia, ne ovat osa elämää, osa sitä lahjaa, että saamme ajatella eteenpäin. Lause asettaa kuitenkin suunnitelmat oikealle paikalleen, Herran neuvon alle, ei sen rinnalle.

Jesaja kuuli tämän saman äänen Jumalan suusta: »Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.» (Jes. 46:10) Herra ei suunnittele kokeilumielessä. Hän tietää lopun alusta asti, hänen päätöksensä eivät odota olosuhteiden suosiollista käännettä.

Job, joka oli kadottanut omaisuutensa, lapsensa, terveytensä, sanoi keskellä tuhkaa: »Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.» (Job 23:13) Tämä ei ole katkera myönnytys, vaan turvautuneen ihmisen tunnustus. Kun ihmisellä ei ole enää mihin tarttua, hän huomaa, että Jumalan muuttumattomuus oli koko ajan se kallio, joka kantoi.

Korkeampi kuin meidän tiemme

Herran neuvon pysyvyys ei tarkoita, että ymmärtäisimme sen aina. Jesaja varoittaa lukijaa siitä tasosta, jolla Jumala ajattelee: »Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.» (Jes. 55:8–9)

Psalmi 92:5 myöntää saman ihmettelyn: »Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.» Herran sydämen aivoitukset ovat syvyys, jonka pohjaan emme yllä. Tämä ei ole syy epäluottamukseen, vaan päinvastoin. Jos pystyisin selittämään Jumalan suunnitelmat omasta mittakaavastani käsin, ne eivät olisi suurempia kuin minä itse.

Jeremia välitti kansalle lupauksen keskellä pakkosiirtolaisuutta, jossa kaikki näkyvät merkit puhuivat toisin: »Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.» (Jer. 29:11) Herran aivoitukset suvusta sukuun ovat aivoituksia, joiden ytimessä on rauha, ei turmio.

Mikään ei tyhjäksi tee

Jesaja tiivistää sen sanan, joka kantaa kaiken vallan ja vallankumouksen yli: »Herra Sebaot on vannonut sanoen: Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu, mitä minä olen päättänyt, se toteutuu.» (Jes. 14:24) Vähän myöhemmin sama profeetta jatkaa: »Sillä Herra Sebaot on päättänyt, kuka sen tyhjäksi tekee? Hänen kätensä on ojennettu, kuka sen torjuu?» (Jes. 14:27)

Valitusvirsien kirjoittaja, sama mies, joka istui Jerusalemin raunioilla, ymmärsi tämän omakohtaisesti: »Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?» (Valit. 3:37) Nebukadnessar, ylpeyteensä murskattu pakanakuningas, päätyi samaan tunnustukseen: »kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.» (Dan. 4:37)

Paavali avaa tämän Jumalan neuvon ulottuvan aina yksittäisen uskovan elämään asti: »Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan.» (Ef. 1:11) Herran neuvo ei pysy iankaikkisesti vain kansojen ja historian yllä, se ulottuu siihen, kuka saa kuulla evankeliumin, kuka tulee Kristuksen omaksi, kuka saa perintöosan Hänessä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Suunnittele, mutta nöyrästi. Sananl. 19:21 ei kiellä ihmistä ajattelemasta huomista, se vain muistuttaa, kenen neuvo lopulta toteutuu. Suunnitelmasi saavat olla, työsi saa olla, toiveesi saavat olla. Aseta ne Herran neuvon alle, älä rinnalle. Herran neuvo ei kilpaile sinun aivoitustesi kanssa, se kantaa niitä, mikäli sinä annat sen kantaa.

Lepää siinä, mitä et ymmärrä. Jos elämässäsi on kohta, jota et ymmärrä, et ole ensimmäinen, joka tämän edessä seisoo. Job seisoi, Jeremia seisoi, Daniel seisoi, Maria seisoi. Heidän rauhansa ei tullut siitä, että he olisivat ymmärtäneet kaiken, vaan siitä, että he luottivat Häneen, joka ymmärtää kaiken. Hänen ajatuksensa ovat ylen syvät, hänen rauhansa ajatuksensa sinua kohtaan ovat varmat.

Sinä kuulut neuvon sisään. Efesolaiskirje sanoo, että uskova on edeltämäärätty Hänen aivoituksensa mukaan. Et ole sattuma maailmankaikkeudessa, jonka piti pärjätä Jumalan suunnitelman reunalla. Jos olet Kristuksessa, olet Herran sydämen aivoituksen sisällä, sen, joka pysyy suvusta sukuun. Mikään ei riistä sinua tästä neuvosta, sillä mikään ei tee Herran neuvoa tyhjäksi.

Herra, kiitos siitä, että sinun neuvosi pysyy iankaikkisesti, kun kaikki ympärilläni muuttuu. Anna minun laskeutua sinun sydämesi aivoituksiin, kun en ymmärrä omiani. Pidä minua kiinni siinä päätöksessä, jonka olet tehnyt Kristuksessa, ennen kuin minä olin mitään tekemässä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.