27. syyskuuta

Sade taivaasta

Jesajan 55. luku on yksi koko Vanhan testamentin avoimimmista kutsuista. Se alkaa sanoilla janoavia ja köyhiä kohtaan, ne saavat tulla vetten ääreen ilman rahaa ja hintaa. Luvun loppupuolella profeetta kääntyy puhumaan siitä, mikä tuon kutsun takana on. Mikä tekee kutsusta luotettavan. Mikä saa sen kantamaan halki vuosisatojen, halki pakkosiirtolaisuuden, halki sukupolvien jotka eivät vielä ole syntyneetkään.

Vastaus on Jumalan sanan luonteessa. »Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.»

Vertauskuva on otettu maan kuivuneilta pelloilta. Lähi-idän kuivassa ilmastossa sade ei ollut itsestäänselvyys, se oli elämän ja kuoleman raja. Kun sade vihdoin tuli, se ei palannut tyhjänä takaisin pilviin. Se kostutti, se imeytyi, se synnytti vehnää, ohraa, leipää. Sama tekee Herran sana. Se laskeutuu ihmiseen kuin sade kuivaan maahan.

Sana, joka pysyy

Jeesus itse vahvisti tämän luonteen omasta puhumastaan sanasta. »Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.» (Matt. 24:35) Tämä on lupaus, joka ulottuu universumin tuolle puolen. Kaikki näkyvä on katoavaa. Vuoret, joita pidämme ikuisina, kuluvat. Tähdet, joita pidämme pysyvinä, sammuvat. Herran sana pysyy.

Pietari kuvaa sanan tätä luonnetta uudestisyntymisen kuvalla: »Te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.» (1. Piet. 1:23) Siemen ei ole kuollut materiaali. Se on elävää, sen sisällä on koko tulevan kasvin elämä kätkettynä. Sama elämä, joka kerran nostaa siitä tähkän, on jo siemenen sisässä silloin, kun se vielä makaa pimeässä maassa.

Jaakob sanoo saman lyhyemmin: »Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.» (Jaak. 1:18) Uusi elämä syntyy sanasta. Ei tunteesta, ei päätöksestä, ei seurakunnan jäsenyydestä. Sanasta, joka osuu sydämeen ja synnyttää siellä jotain, mitä ihminen itse ei voi synnyttää.

Mikä saa sanan vaikuttamaan

Sade ei tee maasta hedelmällistä yhdessä yössä. Sen vaikutus on hidas, näkymätön, syvälle ulottuva. Sama on Sanan kanssa. Paavali kuvasi tätä Korinttilaisille: »Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.» (1. Kor. 3:6) Ihminen voi kylvää, ihminen voi kastella, kasvun antaa Jumala. Vaikutus ei ole kylväjän taidossa, se on siemenessä.

Jeesus avasi tämän omassa vertauksessaan: »Siemen on Jumalan sana.» (Luuk. 8:11) Sanaa kylvetään moneen maaperään. Toisessa se ei iidu, toisessa se nousee hetkeksi, toisessa se kantaa hedelmää kolmekymmentä, kuusikymmentä, satakertaisesti. Maaperä ratkaisee sen, mitä sanasta tulee tässä elämässä, sanan luonne ei silti muutu. Se on aina elävää, aina vaikuttavaa, aina kykeneväistä synnyttämään sen, mihin se on lähetetty.

Tessalonikalaisille Paavali kirjoitti: »Te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.» (1. Tess. 2:13) Sana vaikuttaa niissä, jotka uskovat. Vastaanottaminen avaa sanalle tien, kuten kuiva maaperä avaa sateelle tien syvyyksiinsä.

Sanan tarkoitus

Jesajan jakeen ytimessä on lupaus tarkoituksesta. Sana »tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.» Jumala ei puhu kokeillen. Hän ei lähetä sanaansa toivoen, että jotain ehkä tapahtuisi. Sana lähtee tarkoituksen kanssa, ja tuo tarkoitus täyttyy.

Tämä on sama varmuus, jonka Herra ilmoittaa Jesajan 46. luvussa: »Minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.» (Jes. 46:10) Ja saman luvun 23. jakeessa: »Minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana.» Sana ei pala takaisin, koska Jumala ei muutu mieltään. Hänen sanansa kantaa Hänen luonnettaan.

Paavali sanoo, että uskon syntyminen kulkee tätä samaa tietä. »Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.» (Room. 10:17) Sade kostuttaa maan, ja maa kantaa hedelmää. Sana laskeutuu sydämeen, ja sydän synnyttää uskon. Tämä ei ole ihmisen suoritus, se on sanan luonnollinen vaikutus elävässä maaperässä.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.» (Joh. 6:63) Sanat eivät ole pelkkiä äänteitä, pelkkiä kirjaimia paperilla. Niissä asuu Henki, niissä asuu elämä. Tätä elämää ei voi pakottaa, sitä ei voi suunnitella, sen edessä ei voi vain todeta, että sade tulee taivaasta, eikä se palaa tyhjänä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Luota sanan omaan voimaan. Et sinä kanna sanaa, sana kantaa sinua. Kun avaat Raamatun, kun kuulet Kristuksen sanan, et tartu kuolleeseen kirjaan vaan elävään siemeneen. Älä mittaa sen vaikutusta sen mukaan, kuinka paljon ymmärrät heti. Sade ei myöskään näy hedelmänä samana päivänä, jolloin se laskeutuu. Vaikutus tulee, kun aika täyttyy.

Anna sanan pudota maaperääsi. Vastaanottaminen ei ole monimutkaista, se on yksinkertaista. Avaa sydämesi, älä torju, älä vertaile, älä kiirehdi pois. Anna sanan asettua, kuten kuiva maa antaa sateen imeytyä. Tessalonikalaisten siunaus oli siinä, että he ottivat sanan vastaan Jumalan sanana, eivät ihmisten sanana. Saman siunauksen alle voit tänään asettua.

Älä pelkää, että sana palaa tyhjänä. Joskus kylvät, etkä näe hedelmää. Joskus rukoilet jonkun puolesta vuosia, etkä näe muutosta. Joskus jaat Kristuksen sanan, ja se näyttää kaikuvan tyhjyyteen. Herran lupaus seisoo silti paikallaan. Sana ei palaa Hänen tykönsä tyhjänä, se tekee sen, mitä varten se on lähetetty. Sinun ei tarvitse nähdä hedelmää tehdäksesi työtä uskollisesti.

Herra, kiitos sanastasi, joka ei palaa tyhjänä. Anna sen laskeutua sydämeeni tänä päivänä kuin sade kuivaan maahan. Synnytä siitä se hedelmä, jota varten olet sen minulle lähettänyt. Anna minun uskoa sanaasi silloinkin, kun en näe sen vaikutusta heti. Pidä minua sanasi äärellä, kunnes näen kasvon kasvoin sen, mitä se on minussa tehnyt. Jeesuksen Kristuksen, elävän Sanan, nimessä.

Aamen.