26. syyskuuta

Laulu, joka ei tunne loppua

Psalmi 145 on Daavidin ylistyslaulu, joka kantaa otsikkoa »Daavidin ylistysvirsi». Se on koko Psalttarissa ainoa runo, jolle on annettu tämä nimi. Daavid kirjoitti monta valitusta, monta katumusrukousta, monta voitonlaulua, tämä yksi hän halusi nimetä erikseen ylistykseksi. Laulu on rakennettu hepreankielen aakkosten mukaan, jokainen jae alkaa seuraavalla kirjaimella, ikään kuin koko kieli olisi kutsuttu palvelemaan yhtä asiaa: Kuninkaan ylistämistä.

Kesken tämän laulun nousee päivän jae: »Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen.» Daavid itse oli kuningas. Hän tiesi paremmin kuin moni muu, kuinka lyhyitä maalliset valtakaudet ovat. Hänen oma valtansa oli rakennettu sodista, perheriidoista, kapinoista. Silti hän kohotti katseensa toiseen valtaistuimeen, sellaiseen, joka ei kaadu.

Valta, joka ei lakkaa

Iankaikkisuus on sana, joka pakenee ihmisen ymmärrystä. Daavid ei silti vältä sitä. Hän asettaa Jumalan valtakunnan tämän sanan alle ja sanoo: tämä valta ei pääty. Profeetta Daniel sai nähdä saman valtakunnan näyssään: »Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.»

Danielin näky paljastaa, kuka tämä Kuningas todella on. Ihmisen Poika, joka tulee taivaan pilvissä ja saa Vanhalta-ikäiseltä iankaikkisen vallan. Tämä on Jeesus Kristus. Daavidin laulamasta Herrasta tulee Marian Pojassa lihaa, hänen ristinsä kautta Hän voittaa kaikki vihollisensa, ylösnousemuksessaan Hän nousee valtaistuimelle, joka ei koskaan tyhjenny.

Tämän tähden Paavali kirjoittaa Timoteukselle ihastuneena: »Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.» Apostoli ei kestä pitää suutaan kiinni. Keskellä opetustaan hän pysähtyy ylistämään. Tämä on se Kuningas, jolle uskovan elämä kuuluu.

Polvesta polveen

Jakeen jälkimmäinen puolisko kantaa toista lupausta: »sinun herrautesi pysyy polvesta polveen.» Tämä on lupaus, joka koskettaa jokaista sukupolvea erikseen. Isovanhempien Jumala on lasten Jumala. Lasten Jumala on lastenlasten Jumala. Mikään sukupolvi ei joudu kohtaamaan elämäänsä ilman, että sama Herra olisi sen yllä, sama armo sen alla, sama uskollisuus sen ympärillä.

Psalmi 10:16 toistaa saman totuuden voimallisesti: »Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.» Jokainen valtakunta, joka asettuu Herraa vastaan, häviää aikanaan. Babylon kaatui, Persia kaatui, Kreikka kaatui, Rooma kaatui. Yksi valtaistuin pysyy. Sen edessä jokainen polvi on lopulta notkistuva.

Tämä on lohtu lukijalle, joka katselee oman aikansa hämmennystä. Uutiset puhuvat valtakuntien horjumisesta, talouden vavahteluista, johtajien noususta ja kaatumisesta. Daavid kutsuu nostamaan katseen ylemmäs. Maan päällä valtakunnat vaihtuvat, taivaassa istuu sama Kuningas, joka on aina istunut ja aina istuva.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinun elämäsi kuuluu valtakuntaan, joka ei kaadu. Jos olet Jeesuksen Kristuksen oma, sinun kansalaisuutesi on iankaikkisessa valtakunnassa. Maalliset asiat, jotka tuntuvat nyt niin painavilta, ovat ohi menevää. Se valtakunta, jonka kansalainen olet, pysyy silloinkin, kun tähdet pimenevät. Tämä antaa tämän päivän taisteluille oikean mittakaavan.

Älä pelkää tulevia sukupolvia. Lapsesi, lastenlapsesi, ne sukupolvet, joita et koskaan näe, eivät astu Jumalaa tyhjään maailmaan. Sama Herra on heitäkin odottamassa. Hänen herrautensa pysyy polvesta polveen. Sinun tehtäväsi on olla uskollinen omassa polvessasi, kertoa lapsillesi Kuninkaasta, jättää heille perinnöksi tämä laulu.

Anna ylistyksesi olla iankaikkisuuden mittaista. Daavid ei laulanut tätä laulua ohimennen. Hän nimesi sen ylistysvirreksi, hän rakensi sen kirjain kirjaimelta. Ylistys ei ole tunteen kuohahdus, se on sydämen suunta. Tänään saat liittyä sukupolvien jonoon, joka on sanonut samoja sanoja Daavidin kanssa. Huomenna saat sanoa ne taas. Tämä laulu ei lopu koskaan.

Herra, sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta. Anna minun tänään levätä tämän totuuden alla. Vapauta minut pelkäämästä sitä, mikä on katoavaa, kiinnittäen sydämeni siihen, mikä pysyy. Sinä olet kuningas eilen, tänään, huomenna, polvesta polveen. Jeesuksen Kristuksen, iankaikkisen Kuninkaan, nimessä.

Aamen.