25. syyskuuta

Kylvön ja sadon laki

Jaakobin kirje on käytännön kirje. Se ei rakenna oppia abstraktien käsitteiden varaan, vaan kuljettaa lukijan sinne, missä usko koetellaan, kielen käyttöön, riitojen keskelle, jokapäiväisten valintojen pintaan. Kolmas luku puhuu ensin kielen vallasta, sitten kahdesta viisaudesta. Toinen on alhaalta, kateellinen ja riitaisa. Toinen on ylhäältä, ensin puhdas, sitten rauhaisa. Tähän kahtiajakoon päättyy päivän jae: »Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.»

Lause on tiivis kuin siemen. Siinä on kylvämisen toiminta, hedelmän odotus, rauhan maaperä, rauhan tekijä. Jaakob ei sano, että rauhantekijä saa vanhurskauden hedelmän palkkana. Hän sanoo, että vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa. Rauha on se maaperä, jossa siemen itää. Riidan, vihan, kiivauden mullassa siemen ei kasva, vaikka se sinne pudotettaisiin.

Kylvö, joka kestää

Vanhan testamentin profeetat tunsivat saman lain. Hoosea huusi kansalleen: »Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta.» Kylväminen edellyttää maan raivaamista. Uudispelto ei synny itsestään, se vaatii työtä, jossa kivet kannetaan pois ja juuret revitään ylös.

Sananlaskut tiivistää saman totuuden lyhyeen lauseeseen: »Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.» (Sananl. 11:18) Pettäväistä voittoa voi saada nopeasti, riitelemällä, painostamalla, omaa etua ajamalla. Pysyvä palkka tulee toista tietä, hitaammin, kylvön ja kärsivällisyyden kautta. Sananlaskut 11:30 jatkaa: »Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.»

Paavali rinnasti Galatalaiskirjeessä kaksi kylvöä toisiinsa: »Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää, mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.» Jokaisella sanalla ja jokaisella teolla on suunta. Sitä kylvät, mitä leikkaat, vaikka sato ei näkyisi heti.

Rauhan tekijä, ei rauhan toivoja

Jeesus julisti Vuorisaarnassaan: »Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.» Huomaa sana tekijät. Hän ei sanonut rauhaa kaipaavia tai rauhaa toivovia. Rauhantekijä on se, joka tekee työtä rauhan eteen silloinkin, kun ympärillä riehuu riita. Hän kantaa rauhan sinne, missä sitä ei ole, eikä odota, että rauha löytyisi ensin valmiina.

Rauhantekijä ei ole sama kuin riidanvälttäjä. Riidanvälttäjä vetäytyy, vaikenee, jättää totuuden sanomatta. Rauhantekijä menee sinne, missä on särkynyttä, kantaen mukanaan totuuden, joka ei riko, vaan rakentaa. Tämä on Hänen kuvansa, joka itse tuli rauhantekijäksi ristille, kantaen kahden välisen vihollisuuden omassa lihassaan.

Jaakob varoittaa saman kirjeen alussa: »miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.» (Jaak. 1:20) Tämä on hänen kirjeensä kantava pohjasävel. Ihmisen viha ei synnytä Jumalan vanhurskautta, vaikka viha verhoutuisi oikeudenmukaisuuden kaapuun. Vanhurskauden hedelmä ei kasva vihan maassa, se kasvaa rauhan maassa.

Hedelmä, joka kantaa nimensä

Jesaja näki saman sadon profeetallisesti: »Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.» Vanhurskaus ja rauha eivät ole toisistaan irrallisia, ne kuuluvat samaan satoon. Missä toinen kasvaa, siellä toinenkin kantaa. Missä toinen kuolee, siellä toinenkin kuihtuu.

Paavali rukoili filippiläisten puolesta, että he olisivat »täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.» Hedelmä ei ole ihmisen oma aikaansaannos. Se on Kristuksen työ uskovassa. Kylväjä antaa siemenen, maaperä on rauhan maaperä, hedelmän kasvattaa Hän.

Heprealaiskirje muistuttaa, että hedelmä kypsyy usein kurituksen kautta: »Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.» (Hepr. 12:11) Sato ei tule sinä päivänä, jona siemen pudotetaan multaan. Se tulee kärsivällisyyden, harjoituksen, odotuksen jälkeen.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tarkista maaperä, johon kylvät. Sanasi, tekosi, valintasi putoavat aina johonkin maahan. Onko se rauhan maaperä vai kiivauden? Voit puhua oikein, mutta jos puhut vihan vallassa, sato ei ole vanhurskauden hedelmä. Jaakob sanoi sen suoraan: miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä. Hiljennä sydämesi ennen kuin kylvät.

Ole rauhantekijä, älä riidanvälttäjä. Rauhan tekeminen on aktiivista työtä. Se on sovinnon hakemista silloin, kun olisi helpompi olla hiljaa. Se on totuuden puhumista lempeydellä, kun olisi helpompi joko vaieta tai purkaa. Se on toisen kantamista rukouksessa silloin, kun hänestä olisi helpompi puhua selän takana. Jeesus kutsuu tämän työn tekijöitä Jumalan lapsiksi.

Odota satoa kärsivällisesti. Vanhurskauden hedelmä ei kypsy yhdessä yössä. Saatat kylvää tänään etkä näe mitään huomenna, et ensi viikolla, et kenties tänä vuonna. Älä luovu kylvöstä, vaikka sato viipyy. Jeesus lupasi Johanneksen evankeliumissa: »Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.» Sato tulee, jos et väsy.

Herra, opeta minua kylvämään rauhassa. Riisu sydämestäni se kiivaus, joka luulee tekevänsä sinun työtäsi, mutta vain pilaa kylvön. Tee minusta rauhantekijä, joka kantaa sinun rauhaasi sinne, missä sitä ei ole. Anna kärsivällisyyttä odottaa satoa, jonka sinä yksin saat aikaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.