21. syyskuuta

Kaksi kylväjää

Sananlaskujen 11. luku asettaa rinnakkain kaksi tietä, joita ihminen voi kulkea. Toinen on vanhurskaan tie, toinen jumalattoman. Kirjan kirjoittaja ei tee tätä erottelua tuomitakseen, vaan avatakseen lukijalle sen, mihin valinnat lopulta johtavat. Päivän jae tiivistää tämän erottelun kuvaan, joka tunnetaan koko Raamatussa: kylväminen ja niittäminen.

»Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.» Jakeessa on kaksi sanaa, jotka kantavat koko opetuksen. Toinen on pettäväinen, toinen on pysyvä. Toinen voitto näyttää käteen tarttuvalta, sulaa sormien välistä pois. Toinen palkka ei näy aina heti, kestää silloinkin, kun maa järkkyy.

Pettäväinen voitto

Jumalattoman voitto on jakeessa luonteeltaan pettävää. Heprean sana viittaa siihen, mikä häviää, lipuu pois, osoittautuu valheeksi. Sananlaskujen 22:8 jatkaa samaa ääntä: »Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.» Vääryyden satoa ei voi kerätä aittoihin, se kääntyy kylväjäänsä vastaan.

Saarnaaja sanoo sen kuvalla, joka jää mieleen: »Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.» (Saarn. 10:8) Kuopan kaivaja luulee valmistavansa loukun toiselle, valmistaa sitä omille jaloilleen. Sananlaskujen 1:18 menee vielä syvemmälle: »Omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.»

Hoosea kuvaa kokonaisen kansan eksymistä samalla kuvalla: »Te olette kyntäneet jumalattomuutta, leikanneet vääryyttä ja syöneet valheen hedelmää; sillä sinä olet luottanut omaan tiehesi, sankariesi paljouteen.» (Hoos. 10:13) Valheen hedelmä ei ravitse. Se täyttää suun hetkeksi, jättää sielun nälkäiseksi. Tämä on pettäväisen voiton luonne.

Vanhurskauden kylvö

Toisella tiellä kulkeva kylvää vanhurskautta. Hänen palkkansa nimi on pysyvä. Hoosea kutsuu samaan kylvöön: »Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta.» (Hoos. 10:12)

Vanhurskauden kylvöön kuuluu uudispellon raivaaminen. Se on hidasta työtä, kovaa työtä, työtä, joka ei näytä tuottavan vielä mitään. Maaperä on rikottava, kivet kannettava pois, kosteus odotettava sateesta, joka tulee Herran ajassa. Kylväjän tehtävä on kylvää, sade ei ole hänen vallassaan, sato ei ole hänen vallassaan. Vanhurskaus ei ole oman ahkeruuden hedelmä, se on Hänen sateensa hedelmä uudispellolla, jonka olet raivannut.

Jaakob sanoo sen lyhyesti: »Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.» (Jaak. 3:18) Vanhurskauden siemen ei kasva kiivauden maaperässä, ei katkeruuden maaperässä, ei oman edun maaperässä. Se kasvaa rauhassa, jossa sydän on jättänyt taistelun Herran käsiin.

Lihaan vai Henkeen

Paavali kantaa saman kylvön kuvan Galatalaiskirjeen kuudenteen lukuun: »Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.» (Gal. 6:8) Vanhan testamentin sananlasku ja uuden liiton apostoli puhuvat samaa kieltä. Kylvön luonne ratkaisee sadon luonteen.

Lihaan kylväminen on sitä, että ihminen elää itseään varten, oman lyhyen päivänsä mittapuun varassa. Henkeen kylväminen on sitä, että ihminen luovuttaa päivänsä Herralle, antaa Pyhän Hengen ohjata askelten suunnan, valintojen sisällön, sanojen sävyn. Ensimmäinen tuottaa sadon, joka palaa tuhkaksi. Toinen tuottaa sadon, jonka nimi on iankaikkinen elämä.

Sama Paavali jatkaa heti perään lohduttavalla sanalla: »kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.» (Gal. 6:9) Vanhurskauden kylväjä joutuu odottamaan. Sato ei tule sinä päivänä, kun siemen putoaa maahan. Tämä on monelle uskovalle koetus, joka väsyttää.

Kyynelin kylvävät

Psalmi 126 antaa lohdun niille, joiden kylvöaika on raskas: »Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.» Kyynelet eivät turmele kylvöä. Ne kastelevat sitä. Itkien kylvetty siemen ei ole hukassa, vaikka näyttäisi kadonneen pellon mustaan multaan.

Pysyvä palkka on jotain, mitä ei voi varastaa, ei ostaa, ei menettää. Se on se, mitä Herra itse rakentaa sen sydämeen, joka on uskonut Häneen ja kylvänyt Hänen tahtonsa mukaan. Tämä palkka kestää myös haudan rajan yli.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tutki, mihin kylvät. Jokainen päivä on kylvöpäivä. Sanasi, ajatuksesi, valintasi, työsi, ne kaikki ovat siemeniä, jotka putoavat johonkin maaperään. Pysähdy hetkeksi tämän jakeen äärelle ja kysy Herralta, mihin sinun siemenesi on viime aikoina pudonnut. Hän vastaa lempeästi, ei tuomiten.

Älä lannistu hitaaseen satoon. Vanhurskauden kylvö ei tuota välitöntä tulosta. Sinä saatat olla nyt siinä vaiheessa, jossa siemen näyttää kadonneen, eikä mitään ole näkyvissä. Tämä on uskon vaihe, ei tappion vaihe. Jumala ei unohda kylvöäsi. Hänen sateensa tulee, sato tulee, leikkuuaika tulee.

Luota pysyvään palkkaan. Maailma kiusaa nopeilla voitoilla, jotka osoittautuvat pettäväisiksi. Jeesus on kutsunut sinut toiselle pellolle. Sen sato kypsyy hitaammin, kestää ikuisesti. Älä vaihda pysyvää pettäväiseen, vaikka se hetken näyttäisi suuremmalta.

Herra, opeta minua kylvämään vanhurskautta sinne, mihin tänään olen asetettu. Anna minulle malttia odottaa satoa sinun ajassasi, älä anna minun lannistua silloin, kun siemen näyttää kadonneen maahan. Säilytä sydämeni kaukana pettäväisestä voitosta, pidä minua kiinni pysyvässä palkassasi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.