19. syyskuuta

Älkää eksykö

Paavali kirjoittaa Galatian seurakunnille kirjeensä loppupuolella sanat, jotka pysäyttävät jokaisen lukijan: »Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.» Tämä ei ole uhkaus, vaan rakkaudellinen varoitus. Galatian seurakunnat olivat ajautuneet sekaannukseen, jossa armon sanoma sekoittui omiin tekoihin, vapaus kääntyi joko lakihenkisyydeksi tai lihan palvelukseksi.

Sana »älkää eksykö» toistuu Uudessa testamentissa aina silloin, kun kirjoittaja näkee lukijan vaarassa pettää itsensä. Paavali käyttää sitä korinttilaisille kahdesti: »Älkää eksykö. Huono seura hyvät tavat turmelee.» (1. Kor. 15:33) ja »Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat...» (1. Kor. 6:9) Sama varoitus kantaa Efesolaiskirjeessä: »Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia.» (Ef. 5:6)

Eksyminen ei tarkoita tässä ensisijaisesti opillista harhaa, vaan sydämen petosta. Ihminen voi vakuuttaa itselleen, että hänen valintansa eivät kanna seurauksia, että Jumala on niin armollinen, ettei Hän huomaa, että synti olisi vain pieni hetki ilman kaikua. Paavali sanoo suoraan: tämä on eksytystä. Jumala ei salli itseänsä pilkata, Hänen luonteensa pysyy.

Pellon laki

Kylvämisen laki on Jumalan asettama luonnonjärjestys, joka heijastuu myös hengelliseen elämään. Maanviljelijä tietää tämän jokaisessa kulttuurissa, jokaisena aikana. Vehnää kylvämällä ei korjata ohraa. Ohdakkeita kylvämällä ei korjata viinirypäleitä. Pelto on rehellinen, se antaa takaisin sen, mikä siihen pannaan.

Job sanoi saman jo varhain: »Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.» (Job 4:8) Sananlaskut vahvistaa tämän kahdessa kohdassa: »Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.» (Sananl. 11:18) ja »Saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä, saavat kyllänsä omista hankkeistaan.» (Sananl. 1:31)

Tämä laki ei toimi ainoastaan ulkoisten tekojen tasolla. Se kulkee syvemmälle, sydämen ajatuksiin, päivittäisiin pieniin valintoihin, niihin asioihin, jotka kukaan ei näe. Paavali avaa korinttilaisille kylvämisen mittakaavan: »joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.» (2. Kor. 9:6) Sato ei ole vain laadun, vaan myös määrän kysymys.

Kaksi peltoa

Paavali asettaa galatalaisten eteen kaksi peltoa, joista jokainen uskova joka päivä valitsee. »Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.» Tämä jako ei ole vain teoreettinen, se on jokaisen aamun, jokaisen ajatuksen, jokaisen ratkaisun kysymys.

Lihaan kylväminen tarkoittaa elämistä omien himojen, oman mukavuuden, oman tahdon mukaan ilman Jumalan kasvojen edessä olemista. Hengen pelto on toinen. Hengessä kylväminen on rukousta, Sanan kuuntelemista, anteeksiantamista silloin kun se sattuu, palvelemista silloin kun siitä ei näy mitään ulospäin, totuudessa pysymistä silloin kun valhe olisi helpompi.

Roomalaiskirje vahvistaa saman kahden tien todellisuuden: »jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.» (Room. 8:13) Hoosea kutsuu kansansa peltojen ääreen profeetallisin sanoin: »Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa.» (Hoos. 10:12)

Hoosean sanoissa on lupaus, joka loistaa kylvämisen lain läpi. Vanhurskauden kylvö ei tuo vain vanhurskauden leikkuuta, se tuo laupeuden leikkuun. Tämä on armon sydän keskellä Jumalan oikeudenmukaista järjestystä. Hän, joka kylvää oikein, saa enemmän kuin ansaitsee, sillä Jumala ei mittaa pelkällä mitalla.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ole rehellinen sen suhteen, mitä todella kylvät. Älä katso vain isoja hetkiä, katso pieniä päivittäisiä siemeniä. Mihin ajatuksesi vaeltavat aamuisin, mitä silmäsi etsivät, mitä korvasi kuuntelevat, mitä suusi puhuu silloin, kun kukaan ei kuule. Nämä ovat ne siemenet, joista huomisen sato kasvaa. Pelto ei valehtele.

Älä lannistu, jos sato näyttää viipyvän. Paavali jatkaa jakeen jälkeen: »Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.» (Gal. 6:9) Hengen kylvö ei aina kanna heti näkyvää hedelmää. Maa tekee työtään hiljaisuudessa. Pysy uskollisena pellollasi, älä juokse muiden peltojen perään katsomaan, näkyykö siellä jo jotain.

Muista, että Jumala näkee kylvön ja sadon. Roomalaiskirje muistuttaa: Hän »antaa kullekin hänen tekojensa mukaan.» (Room. 2:6) Ja toisaalla: »kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on.» (Room. 2:10) Jaakob lisää siunauksen rauhantekijöille: »Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.» (Jaak. 3:18) Sinun työtäsi ei ole niittää, sinun työtäsi on kylvää. Sato kuuluu Herralle.

Herra, tutki minua. Näytä minulle, mitä tänään olen kylvänyt sydämeni peltoon, mitä olen pannut käteni tekemään, mitä olen antanut silmieni katsoa. Anna minulle armoa raivata uudispelto, kun maa on kovettunut. Opeta minua kylvämään Henkeen, vaikka liha vetäisi toiseen suuntaan. Auta minua olemaan uskollinen siemen kerrallaan, päivä kerrallaan, sinun kasvojesi edessä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.