18. syyskuuta

Neljä joka eivät yhdisty maan päällä

Psalmi 85 on Koorahin jälkeläisten laulu kansalle, joka oli palannut pakkosiirtolaisuudesta, mutta jonka sydämessä yhä asui kysymys: onko Jumala vielä meidän puolellamme. Laulun keskelle puhkeaa näky, joka ei kuulu tähän maailmaan, vaan toiseen. »Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa.»

Neljä sanaa nousee tästä jakeesta: armo, totuus, vanhurskaus, rauha. Ne ovat sanoja, jotka ihmiskunnan kokemuksessa harvoin asettuvat samaan huoneeseen. Totuus ilman armoa murskaa. Armo ilman totuutta hajottaa. Vanhurskaus ilman rauhaa pelottaa. Rauha ilman vanhurskautta valehtelee. Psalmin kirjoittaja näkee hetken, jossa nämä neljä eivät vain kohtaa, vaan suutelevat.

Jumalan valtaistuimen perustus

Eetan Esrahilainen kirjoittaa Psalmissa 89:14: »Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.» Tässä avautuu, mistä psalmin näky kumpuaa. Nämä neljä ovat yhtä Jumalassa itsessään. Ne eivät ole erillisiä ominaisuuksia, jotka Hän tasapainottaisi keskenään, ne ovat yhden ja saman pyhyyden eri puolia.

Mooses kuuli tämän nimen, kun Herra kulki hänen ohitsensa Siinain vuorella. »Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta.» (2. Moos. 34:6-7) Samassa hengenvedossa armo ja oikeus, anteeksianto ja vanhurskaus.

Ihmissydän kompastuu tähän. Me haluaisimme valita toisen ja jättää toisen. Joko Jumala, joka antaa kaiken anteeksi vaatimatta mitään, tai Jumala, joka vaatii kaiken antamatta mitään. Psalmi 85 puhuu kolmannesta tiestä, jota emme itse osaa kuvitella: kohtaamisesta, jossa molemmat säilyvät kokonaisina.

Paikka, jossa suudelma tapahtuu

Johanneksen evankeliumi avaa, missä tämä kohtaaminen on tapahtunut. »Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.» (Joh. 1:17) Psalmin näky ei jäänyt runoksi. Se sai ruumiin. Bethlehemin seimessä, Galilean teillä, Golgatan ristillä armo ja totuus tapasivat toisensa lihassa ja veressä.

Ristillä vanhurskaus ja rauha suutelivat toisiaan. Vanhurskaus vaati syntiä rangaistavaksi, rauha vaati syntistä pelastettavaksi. Kristuksessa molemmat saivat vastauksen. Synti rangaistiin Hänessä, syntinen pelastettiin Hänen kauttaan. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 5:21: »että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.»

Armo ei syrjäytä vanhurskautta. Armo hallitsee vanhurskauden kautta. Tämä on evankeliumin sydän. Jesaja oli nähnyt saman tulevaisuudessa: »Ainoastaan Herrassa-niin pitää minusta sanottaman-on vanhurskaus ja voima.» (Jes. 45:24) Vanhurskaus löytyy yhdestä paikasta, Herrasta itsestään, ei meistä.

Hedelmä lukijan elämässä

Jesaja kuvaa, mitä tämä kohtaaminen synnyttää maan päällä. »Erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus.» (Jes. 32:16) Heti perään: »Minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.» (Jes. 32:18) Vanhurskaus ei tuota pelkoa, vaan rauhaa, kun se kohdataan armossa.

Sananlaskut antavat lukijalle henkilökohtaisen kutsun: »Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun.» (Sananl. 3:3) Mitä Jumala on yhdistänyt itsessään, sitä Hän kutsuu lukijaa kantamaan elämässään. Armo ilman totuutta ei kanna, totuus ilman armoa ei vapauta. Yhdessä ne muodostavat sen luonteen, jonka Pyhä Henki muovaa Kristuksen omissa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä erota Kristuksessa sitä, minkä Jumala on yhdistänyt. Jos etsit pelkkää armoa ilman totuutta, kohtaat lopulta tyhjyyden. Jos etsit pelkkää totuutta ilman armoa, kohtaat lopulta epätoivon. Kristus on paikka, jossa molemmat ovat saatavilla samanaikaisesti, ilman alennusta kummastakaan.

Vastaanota rauha, joka lepää vanhurskauden päällä. Daavid lauloi Psalmissa 72:3: »Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta.» Rauha, jolla ei ole vanhurskauden perustusta, hajoaa ensimmäisessä myrskyssä. Rauha, joka nousee Kristuksen vanhurskaudesta sinun puolestasi, kestää, sillä se ei lepää sinun teoissasi.

Luota uskollisuuteen, joka kantaa polvesta polveen. Miika muistuttaa: »Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, niinkuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä asti.» (Miika 7:20) Sama Jumala, joka piti sanansa Aabrahamille, pitää sanansa tänäänkin. Hänen armonsa ei ole loppunut, sillä se kulkee yhdessä Hänen totuutensa kanssa, eikä totuus väsy.

Herra, kiitos, että Kristuksessa armo ja totuus ovat kohdanneet minunkin tähteni. Kiitos, että vanhurskaus ja rauha suutelivat toisiaan ristin juurella. Anna minun tänään levätä siinä, mitä Sinä olet yhdistänyt, älköönkä sydämeni yrittäkö valita vain toista puolta Sinun kasvoistasi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.