17. syyskuuta

Valinnan suunta

Jeesus puhuu nämä sanat opetuslapsilleen viimeisenä iltana ennen ristiä. Hän on juuri opettanut viinipuusta ja oksista, pysymisestä Hänessä, rakkauden käskystä. Tähän kokonaisuuteen Hän asettaa lauseen, joka kääntää koko ihmisen uskonnollisen logiikan ympäri: »Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.»

Rabbiininen perinne tunsi sen, että oppilas valitsi opettajansa. Nuori mies etsi viisaan miehen, anoi päästä hänen seuraansa, todisti kelvollisuutensa. Jeesus kääntää tämän järjestyksen. Hän on se, joka valitsee. Hän on se, joka kutsuu. Hän on se, joka asettaa. Ihmisen vastaus on aina toinen, ei ensimmäinen.

Johannes kirjoittaa myöhemmin saman totuuden ensimmäisessä kirjeessään yhteen lauseeseen: »Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.» Tämä on uskon perustus. Sinä et noussut etsimään Häntä omasta voimastasi, Hän laskeutui etsimään sinua. Sinä et keksinyt rakastaa Häntä, Hän rakasti sinua ensin.

Ennen kuin sinä tiesit

Valinta ei alkanut siitä päivästä, jolloin opetuslapset jättivät verkkonsa rannalle. Se alkoi paljon aikaisemmin. Jeremialle Herra sanoi: »Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi.» Tämä on valinnan syvyys, joka ylittää ihmisen muistin.

Paavali todistaa omasta kutsumisestaan samaan sävyyn: »Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi.» Ananias sanoi hänelle Damaskon tiellä koetun jälkeen: »Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen.»

Sinun nimesi ei ole sattumaa Jumalalle. Sinun olemassaolosi ei ole vahinko. Hän tunsi sinut ennen kuin sinä tunsit itsesi, Hän rakasti sinua ennen kuin kukaan ihminen ehti sinua rakastaa. Tämä on se kallio, jolle sielu saa laskeutua silloinkin, kun oma kelpaavuus tuntuu pettävän.

Asetettu hedelmää kantamaan

Jeesus ei valinnut opetuslapsiaan vain pelastaakseen heidät, vaan myös asettaakseen heidät. Sana, joka tässä käännetään »asetin», tarkoittaa istuttamista, paikalleen panemista, viran antamista. Valinta johtaa lähettämiseen: »että te menisitte ja kantaisitte hedelmää.»

Paavali avaa saman totuuden Efesolaiskirjeessä: »Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.» Hyvät teot eivät pelasta sinua, ne ovat sen elämän hedelmää, johon sinut on jo pelastettu. Ne ovat valmistettuja sinulle, eivät sinun keksimiäsi.

Hedelmä, josta Jeesus puhuu, on sellainen, joka pysyy. Ihminen voi tuottaa hetkellistä näkyvyyttä, suorituksia, jotka loistavat ja sammuvat. Se hedelmä, joka kantaa iankaikkisuuteen, syntyy vain pysymisestä viinipuussa. Oksa ei kanna hedelmää ponnistelemalla, vaan pysymällä yhteydessä runkoon.

Jeremialle Herra sanoi nuoruuden epäilyksen keskellä: »Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.» Lähetetty ei mene omassa voimassaan, hän menee lähettäjänsä auktoriteetilla. Sinun ei tarvitse olla valmis, sinun tarvitsee olla kuuliainen.

Anominen Hänen nimessään

Jakeen viimeinen osa avaa valinnan ja hedelmänkannon hengellisen kanavan: »että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.» Tämä lupaus ei ole irrallaan edellisestä. Se on sidottu valittuna olemiseen, hedelmän kantamiseen, Hänessä pysymiseen.

Rukoileminen Jeesuksen nimessä ei tarkoita kaavan toistamista lauseen lopussa. Se tarkoittaa anomista Hänen tahtonsa mukaisesti, Hänen luonteensa mukaisesti, Hänen lähettämänään. Valittu palvelija anoo Isältä sitä, mitä hedelmän kantaminen vaatii, ja Isä antaa, sillä anomus nousee siitä elämästä, jonka Hän itse on valmistanut.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Lepää valinnan varmuudessa. Sinun uskosi ei lepää sen päällä, miten lujasti sinä pidät kiinni Jeesuksesta, vaan miten lujasti Hän pitää kiinni sinusta. Hän valitsi ensin, Hän asetti, Hän lähetti. Kun oma sydämesi horjuu, palaa tähän järjestykseen. Hän on alkanut, Hän myös päättää.

Kanna sitä hedelmää, joka pysyy. Älä mittaa elämääsi siitä, mikä näkyy nopeasti, vaan siitä, mikä kestää. Hiljainen kuuliaisuus, lähimmäisen palveleminen, rukouksessa pysyminen, totuudessa vaeltaminen, nämä eivät aina näy tilastoissa, mutta ne pysyvät iankaikkisuudessa. Pysy viinipuussa, niin hedelmä kasvaa.

Ano rohkeasti Hänen nimessään. Valittu palvelija saa anoa. Lupauksen takana seisoo Jeesus itse, ei sinun ansiosi. Tuo Isän eteen ne tarpeet, jotka liittyvät tehtävääsi, ne ihmiset, joita Hän on antanut sinun palvella, ne taakat, joita kannat seurakunnassa. Hän kuulee ja vastaa siellä, missä anomus syntyy Hänen tahdostaan.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että sinä valitsit minut ennen kuin minä tiesin sinusta mitään. Kiitos siitä, että sinä asetit minut paikalleni ja annoit tehtävän, joka kantaa hedelmää iankaikkisuuteen. Pidä minua kiinni itsessäsi, niin että pysyn viinipuussa ja kannan sitä hedelmää, jonka olet minulle valmistanut. Opeta minua anomaan Isältä sinun nimessäsi, sinun tahtosi mukaisesti. Sinun nimessäsi.

Aamen.