16. syyskuuta

Sapatin laulun keskeltä

Psalmi 92 kantaa otsikkoa »Virsi, sapatinpäivä-laulu». Se on ainoa Psalttarin laulu, joka on omistettu nimenomaan lepopäivälle. Tämän laulun loppupuolella nousee kuva, joka jää mieleen vuosikymmeniksi: »Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.» Lepopäivän laulu päättyy puiden kuvaan, sillä todellinen lepo synnyttää todellista kasvua.

Palmupuu ja setri ovat kaksi hyvin erilaista puuta. Palmu on aavikon puu, joka taipuu myrskyssä, mutta ei murru. Sen juuret etsivät vettä syvältä maan alta, sen hedelmä kypsyy kuumimman auringon alla. Setri puolestaan on vuoriston puu, jonka kasvu kestää satoja vuosia. Se ei taivu, se seisoo. Vanhurskaalla on molempien luonne, taipuvuus aavikon kuumuudessa, lujuus vuorten tuulessa.

Istutetut Herran huoneeseen

Psalmi jatkaa: »He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.» Sana »istutetut» kantaa tärkeän merkityksen. Vanhurskas ei ole sattumalta kasvanut Herran huoneeseen, hänet on sinne sijoitettu. Istuttaminen on Jumalan teko, ei ihmisen suoritus.

Daavid lauloi tätä samaa todellisuutta omasta kohdastaan: »Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.» (Ps. 52:8) Bileam, vastoin tahtoaan, näki saman kuvan Israelin yllä: »Niinkuin laajat purolaaksot, niinkuin puutarhat virran varrella, niinkuin aloepuut, Herran istuttamat, niinkuin setripuut vesien vierillä!» (4. Moos. 24:6)

Ensimmäinen psalmi avaa saman kuvan toisesta suunnasta: »Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.» Jeremia toistaa saman: »Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.»

Vanhurskaan elämän salaisuus ei ole hänen omassa voimassaan, vaan siinä, mistä hänen juurensa juovat. Veden lähde on lähellä, joten lehti pysyy vihantana silloinkin, kun ympärillä on pouta. Helle tulee jokaiselle, hellettä ei voi torjua. Sen voi kuitenkin kestää, jos juuret yltävät syvälle puroon.

Vielä vanhuudessaan hedelmää

Psalmin sydän on kolmannessa jakeessa: »Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.» Tämä on lupaus, joka kulkee koko Raamatun läpi. Vanheneminen ei Herran istuttamalle tarkoita lakastumista. Hedelmä ei lopu, kun ruumis heikkenee. Päinvastoin, palmupuu tuottaa makeimmat taatelit vasta kypsyttyään.

Jesaja kantaa saman lupauksen Jumalan omilla sanoilla: »Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.» Hän, joka istutti, kantaa myös vanhuuteen asti. Puu ei kasva itsestään, vaikka se näyttää siltä. Sen alla ovat juuret, sen yllä on sade, sen ympärillä on Istuttajan käsi.

Iäkäs psalminkirjoittaja rukoilee saman asian rohkeasti: »Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.» (Ps. 71:18) Vanhuus ei ole tehtävän loppu, vaan toisenlaisen hedelmän aika. Nousevalle polvelle julistetaan se, mitä on itse vuosien varrella nähty.

Hoosea näkee tämän saman kasvun palauttavana lupauksena kansalleen: »Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin.» Juurtuminen ja kukoistus eivät ole vastakohtia, vaan saman elämän kaksi puolta. Mitä syvemmälle juuret menevät, sitä laajemmalle vesat leviävät.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tarkista, mihin juuresi ulottuvat. Puun pinnan vihannuus kertoo juurten syvyydestä. Ei voi olla mehevä pinnalla, jos juuret eivät yllä veteen. Pinnallinen hartaus kuihtuu ensimmäisessä helteessä. Jeremian puu pysyi vihantana, sillä sen juuret olivat puron luona. Mihin sinun sydämesi juuret yltävät tällä hetkellä?

Anna Herran istuttaa sinut. Vanhurskas ei istuta itseään, vaan hänet istutetaan. Tämä vapauttaa raskaasta kuormasta. Sinun ei tarvitse ponnistella paikkaasi Jumalan huoneessa, Hän on jo sijoittanut sinut sinne Kristuksessa. Tehtäväsi ei ole pitää itseäsi pystyssä, vaan ottaa vastaan sitä vettä, jota Istuttaja sinulle antaa.

Älä pelkää vanhenemista. Maailma katsoo vanhuutta hiipumisena, Raamattu katsoo sitä hedelmänkantajan kypsyytenä. Vielä vanhuudessaan vanhurskaat tekevät hedelmää, sillä se hedelmä ei tule omasta voimasta, vaan Istuttajalta. Vuodet eivät tyhjennä sinua, jos juuret ovat oikeassa lähteessä. Niitä vuosia tarvitaan, jotta taatelit kypsyvät makeiksi.

Herra, kiitos siitä, että olet itse istuttanut omasi huoneeseesi. Anna juurteni yltää syvälle elävän veden luo, jotta lehteni pysyisi vihantana helteen päivinäkin. Kanna minua vanhuuteeni asti, niinkuin olet luvannut, ja anna minun tehdä hedelmää, joka palvelee nousevaa polvea. Jeesuksen Kristuksen, elämän ruhtinaan, nimessä.

Aamen.