15. syyskuuta

Vertauksen kruunu

Jeesus on istunut veneessä, rannalla on suuri kansanjoukko. Hän on kertonut vertauksen kylväjästä, jonka siemen putoaa neljään erilaiseen maahan. Tien viereen, kallioperälle, ohdakkeisiin, hyvään maahan. Vertaus päättyy yhteen jakeeseen, joka on koko opetuksen kruunu: »Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.»

Kolme verbiä asettuvat peräkkäin, eivätkä ne ole vaihdettavissa. Kuulee. Ymmärtää. Tuottaa hedelmän. Sana ei pysähdy korvaan, se laskeutuu ymmärrykseen, se kasvaa elämäksi. Hyvän maan tuntomerkki ei ole se, kuinka kauniisti se ottaa siemenen vastaan, vaan se, mitä siitä lopulta nousee.

Hedelmästä puu tunnetaan

Jeesus on sanonut saman totuuden saman evankeliumin aiemmassa luvussa: »Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.» (Matt. 12:33) Hedelmä on todistus, se kertoo juuresta. Sitä ei voi teeskennellä pitkään, sillä puu kantaa sitä, mitä se on sisältä.

Johannes Kastaja oli kutsunut samaan tunnusmerkkiin jo erämaassa: »Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä.» (Matt. 3:8) Parannus ei ole sanoja, se on hedelmiä. Hyvä maa ei ole se sydän, joka osaa sanoa oikeat sanat, vaan se sydän, josta lähtee se elämä, mikä Sanan mukaista on.

Paavali kuvaa, millaista tämä hedelmä on. »Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.» (Gal. 5:22-23) Hedelmä ei ole ensisijaisesti suoritus, se on luonne. Se ei kasva ponnistelulla, se kasvaa elämästä, jonka Henki sydämessä synnyttää.

Totinen viinipuu

Jeesus avaa hedelmän salaisuuden kaikkein syvimmin viinipuun vertauksessa. »Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.» (Joh. 15:1) Oksa ei kanna hedelmää itsestään, eikä se kanna hedelmää yrittämällä, se kantaa hedelmää pysymällä viinipuussa. Hedelmä on yhteyden, ei kilvoittelun, seuraus.

Saman luvun kahdeksas jae paljastaa Isän sydämen: »Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.» Isän kunnia liittyy oksien hedelmään. Sinun elämäsi kantava sato ei ole vain sinun asiasi, se on Isän kunnian asia.

Jeesus muistuttaa kuitenkin, kenen aloite tämä kaikki on: »Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi.» (Joh. 15:16) Hyvä maa ei ole omaa ansiotasi. Sinut on valittu, sinut on asetettu, sinut on istutettu juuri tähän, että kantaisit hedelmää joka pysyy.

Mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä

Jeesus ei pakota kaikkia samaan satoon. Yksi tuottaa sata jyvää, toinen kuusikymmentä, kolmas kolmekymmentä. Jokainen näistä on hyvää maata. Jokainen näistä saa hedelmän kuulluksi tulleesta Sanasta, jokainen näistä kelpaa Isälle. Älä mittaa itseäsi toisen oksan sadon mukaan. Riittää, että pysyt viinipuussa ja annat Hengen kasvattaa sen sadon, joka sinun kohdallasi on.

Psalmi 92 kuvaa tämän jatkuvuuden: »He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.» (Ps. 92:13) Hyvä maa on Herran kartano. Sinne istutettu ei ole oman tilansa varassa, vaan sen maan ravinnon varassa, jossa juuret saavat olla. Sama psalmi päättää: »Ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.» Hedelmän viesti on aina Hänen ylistyksensä.

Paavali kirjoittaa kolossalaisille, että evankeliumi »kantaa hedelmää ja kasvaa, samoin kuin teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa» (Kol. 1:6). Sana ei ole tullut tyhjään käteen, se kantaa hedelmää itsestään, kun se saa pudota hyvään maahan. Kuulemisen päivä on kasvun alku.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä pysähdy kuulemiseen. Sana kuullaan korvilla, se ymmärretään sydämessä, se elää käsissä ja jaloissa. Jos olet kuullut paljon, mutta hedelmää ei näy, kysy nöyrästi, mihin maahan siemen on tähän asti pudonnut. Hyvän maan tuntee siitä, että Sana saa siellä kasvaa eteenpäin.

Älä mittaa hedelmääsi toisen oksan mukaan. Sata, kuusikymmentä, kolmekymmentä, kaikki kelpaavat Isälle. Sinun tehtäväsi ei ole valita määrää, vaan pysyä viinipuussa. Filippiläiskirje muistuttaa, että olet »täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi» (Fil. 1:11). Hedelmä ei ole sinun saavutuksesi, se on Hänen työnsä sinussa.

Anna Isän hoitaa sydämesi maaperää. Jos ymmärrys on jäänyt pinnaksi, ohdakkeet ovat saaneet vallan, kallio on pitänyt juuret pieninä, ei ole liian myöhäistä. Viinitarhurin kädet osaavat muokata maaperää. Avaa sydämesi tänään uudelleen sille Sanalle, joka eilen sinuun kylvettiin, anna sen saada syvempi sija.

Herra Jeesus, sinä olet totinen viinipuu, sinun Isäsi on viinitarhuri. Tee sydämeni hyväksi maaksi sanallesi. Älä anna minun jäädä pelkäksi kuulijaksi, vaan kasvata minussa se hedelmä, jonka olet tähän elämään valinnut, sata, kuusikymmentä tai kolmekymmentä, sinun kunniaksesi. Sinun nimessäsi.

Aamen.