13. syyskuuta

Kirje orjille ja isännille

Paavali kirjoittaa Kolossan seurakunnalle vankeudesta käsin. Kirjeen kolmas luku kulkee kohti arkea, kohti niitä paikkoja, joissa usko joko kantaa tai murenee. Hän puhuu vaimoille, miehille, lapsille, vanhemmille, palvelijoille, isännille. Juuri tähän kohtaan, palvelijoiden ja isäntien välimaastoon, asettuu päivän jae: »Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille.»

Alkuperäiset kuulijat olivat suurelta osin orjia. Heidän työnsä oli toisten omistamaa, heidän aikansa oli toisten käytössä, heidän ruumiinsa oli toisten käskettävänä. Juuri näille Paavali sanoo: »niinkuin Herralle eikä ihmisille». Tämä yksi lause muuttaa kaiken. Työn omistaja vaihtuu, vaikka ulkoiset olosuhteet pysyvät samoina.

Sydämen suunta

Sydämestä tekeminen on Raamatussa toistuva mitta. Toinen Aikakirja kertoo kuningas Hiskiasta sanoin, jotka kantavat saman painon: »Ja kaiken, mihin hän ryhtyi etsiessään Jumalaansa, koskipa se palvelusta Jumalan temppelissä tai lakia ja käskyjä, sen hän teki kaikesta sydämestänsä, ja hän menestyi.» Hiskian menestys ei nouse hänen kyvyistään, vaan siitä, että hänen sisin suuntautui Jumalaa kohti.

Psalmin laulaja rukoilee tätä samaa: »Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.» (Ps. 119:10) Ja toisessa kohdassa: »Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.» (Ps. 119:34) Sydämestä eläminen ei ole synnynnäinen kyky, se on lahja, jota pyydetään.

Paavali kirjoittaa saman opetuksen efesolaisille toisin sanoin: »Ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo, hyvällä mielellä palvellen, niinkuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä.» (Ef. 6:6–7) Silmänpalvelija tekee työtä silloin, kun joku katsoo. Sydämestä tekevä tekee samaa työtä myös silloin, kun kukaan ei näe, sillä hänen katsojansa on aina läsnä.

Kaikki, mitä teette

Jakeen alkusana on raju. Kaikki. Ei vain hartaat hetket, ei vain pyhäpäivän palvelus, ei vain seurakuntatyö. Kaikki. Saman luvun seitsemästoista jae sanoo saman vielä kerran: »Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.»

Saarnaaja vahvistaa tämän kokonaisvaltaisuuden: »Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.» (Saarn. 9:10) Tämä elämä on annettu kokonaan, ei puoliksi. Astian pesusta lasten ruokkimiseen, sähköpostin kirjoittamisesta naapurin tervehtimiseen, kaikki on tehtävää, jossa sydän joko on tai ei ole.

Roomalaiskirje vie tämän vielä syvemmälle: »Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.» (Room. 14:8) Omistussuhde ratkaisee. Uskovan koko olemassaolo, hänen päivänsä ja yönsä, hänen työnsä ja lepoinsa, on Herran omaa. Tämä ei ole orjuutta, tämä on vapautta. Ihmisten arvioiden alta pääsee pois, kun työn varsinainen vastaanottaja on Herra itse.

Niinkuin Herralle

Pieni sana niinkuin on jakeen sydän. Et tee työtä Herralle siinä mielessä, että Hän on yhtenä asiakkaana muiden joukossa. Teet niin, että jokainen teko on Herralle annettu, jokainen sana Hänelle puhuttu, jokainen tunti Hänelle eletty. Esimies, asiakas, perheenjäsen, kanssamatkustaja, kaikki ovat välikäsiä. Varsinainen vastaanottaja on aina sama.

Pietari sovittaa tämän myös yhteiskunnan järjestyksiin: »Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden.» (1. Piet. 2:13) Ja heti perään: »Sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä.» (1. Piet. 2:15) Sydämestä tehty hyvä työ on todistus, jota maailma ei pysty kumoamaan.

Roomalaiskirje 14:6 muistuttaa, että myös aivan tavalliset valinnat saavat merkityksensä tästä suunnasta: »joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa.» Aterian voi syödä Herran tähden. Päivän valinnat voi tehdä Herran tähden. Mikään ei ole liian pientä saadakseen tämän suunnan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Vapaus ihmisten arvioista. Jos teet työtä ihmisille, joudut elämään heidän kiitoksensa ja moitteensa armoilla. Toinen päivä saat tunnustusta, toinen päivä et. Toinen huomaa, toinen ei. Kun työn varsinainen vastaanottaja on Herra, vapaus tulee. Hän näkee jokaisen tunnin, jokaisen huolellisen otteen, jokaisen vaietun ärtymyksen. Mikään ei mene Hänen ohitseen.

Sydämen tarkistus, ei suorituksen koventaminen. Tämä jae ei kutsu sinua tekemään enemmän tai nopeammin. Se kutsu sinua tekemään sydämestä. Pietari kuvaa tätä toisessa kohtaa puhtaaksi sydämeksi: »Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä.» (1. Piet. 1:22) Sydämen tarkistus tapahtuu Sanan ja Pyhän Hengen edessä, ei suoritusten määrässä.

Tämän päivän tavalliset teot. Tänään on edessä työ, jonka tunnet liiankin hyvin. Samat tehtävät, samat ihmiset, samat tunnit. Yksi asia voi muuttua. Suuntaa. Jokainen teko saa olla annettu Herralle, ei tehtäväksi, jonka Hän vaatii, vaan lahjaksi, jonka voit antaa. Hän ottaa vastaan.

Herra, ota tämä päivä vastaan. Ota työni, sanani, hiljaiset hetkeni. Puhdista sydämeni siitä, mikä etsii ihmisten kiitosta, ja anna sen suuntautua sinuun, joka näet kaiken. Auta minua tekemään kaikki, minkä päiväni eteen tuo, sydämestäni, niinkuin sinulle. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.