12. syyskuuta

Matkalaulu ylös pyhäkköön

Psalmi 128 kuuluu niin sanottuihin matkalauluihin, joita Israelin kansa lauloi noustessaan vuotuisille juhlille Jerusalemiin. Matka oli pitkä, tie nousi lakeudelta ylös vuoristoon, perheet kulkivat yhdessä laaksoja ja rinteitä. Näitä lauluja laulettiin askel askeleelta, ne kantoivat väsynyttä, ne kokosivat hajallaan olleet ajatukset yhteen suuntaan, kohti Herran huonetta.

Tästä kontekstista nousee päivän jae: »Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä. Sinä saat nauttia kättesi ansion; onnellinen sinä, sinun käy hyvin!» Sana autuas tarkoittaa heprean kielessä onnellista, siunattua, sellaista jonka elämän yllä lepää Jumalan suosio. Tämä autuus ei ole tunnetila, vaan asema, johon vaellus Herran teillä ihmisen asettaa.

Herran pelko ja vaellus

Jakeessa kaksi asiaa kulkevat yhdessä, niitä ei voi erottaa toisistaan. Ensimmäinen on Herran pelko, toinen on vaellus Hänen teillänsä. Herran pelko ei ole orjan pelkoa, vaan lapsen kunnioittavaa rakkautta Isäänsä kohtaan. Psalmi 103:13 avaa tämän kauniisti: »Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.»

Tämän pelon hedelmä on vaellus, askelten asettaminen Herran osoittamille teille. Psalmi 119:1 sanoo: »Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!» Toinen psalmi sisarpsalmissamme jatkaa: »Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!» (Ps. 112:1) Halajaminen, sydämen kaipuu Herran tahtoa kohtaan, on vaelluksen ydin. Ulkonainen kuuliaisuus ilman sisäistä halua jää pelkäksi muodoksi.

Marian Magnificat tiivistää saman kaikuna kautta sukupolvien: »Hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.» (Luuk. 1:50) Herran pelko on perintö, joka kantaa lapsesta lapseen, sukupolvesta sukupolveen. Se ei katoa ajan myötä, vaan syvenee jokaisen sukupolven omassa vaelluksessa.

Kättesi ansio

Toinen jae kääntyy hyvin maanläheiseksi. »Sinä saat nauttia kättesi ansion.» Tässä on lupaus, joka koskettaa arkista työtä, leivän ansaitsemista, vaivannäön hedelmää. Herran pelko ei vie ihmistä pois arjesta, se siunaa arjen. Käsien tekemää työtä ei väheksytä, sen hedelmä saadaan nauttia.

Jesajan kautta sama lupaus kaikuu: »Sanokaa hurskaasta, että hänen käy hyvin, sillä he saavat nauttia tekojensa hedelmiä.» (Jes. 3:10) Edelleen Jesaja maalaa kuvan kansasta, joka asuu rauhassa: »He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät.» (Jes. 65:21) »He eivät tee työtä turhaan.» (Jes. 65:23) Tämä on Herran siunatun perheen osa.

Saarnaajan kirja vahvistaa saman totuuden: »on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa.» (Saarn. 5:18) »Sekin on Jumalan lahja, jos Jumala kenelle ihmiselle antaa rikkautta ja tavaraa ja sallii hänen syödä siitä.» (Saarn. 5:19) Nauttiminen ei ole syntiä, se on lahja. Lahja on annettu otettavaksi vastaan kiitollisin sydämin.

Onnellinen sinä, sinun käy hyvin

Jakeen viimeiset sanat ovat siunaus, joka asetetaan Herraa pelkäävän pään päälle. »Onnellinen sinä, sinun käy hyvin!» Mooseksen kautta tämä siunaus oli jo ilmoitettu: »Siunattu on sinun kohtusi hedelmä ja maasi hedelmä ja sinun karjasi hedelmä, raavaittesi vasikat ja lampaittesi karitsat.» (5. Moos. 28:4) Tämä siunaus on yhtä konkreettinen kuin se on hengellinen.

Apostolien teoissa näemme, miten sama siunaus laskeutui uuden liiton seurakunnan ylle: »Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha, se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.» (Apt. 9:31) Herran pelossa vaeltava seurakunta sai osakseen rauhan, rakentumisen, kasvun. Sama lupaus kantaa edelleen jokaista, joka tämän tien valitsee.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Aloita Herran pelosta. Älä etsi siunausta ohittaen sen lähdettä. Siunaus, josta psalmi puhuu, ei tule sattumalta eikä omasta ansiosta, se virtaa Herran pelosta ja vaelluksesta Hänen teillänsä. Aseta sydämesi tänään tähän asentoon. Pyydä Herralta, että Hän opettaisi sinua kunnioittamaan Häntä lapsen rakkaudella, ei orjan pelolla.

Tee työtäsi rauhassa. Sinun ei tarvitse murehtia, kantaako työsi hedelmän. Vaella Herran teillä, tee se mikä eteesi tulee, jätä satomus Hänen käsiinsä. Käsiesi ansio on Herran lahja sinulle, ota se vastaan kiitollisuudella. Älä hävetä iloita siitä, mitä Hän on antanut, älä myöskään takerru siihen niin että unohdat antajan.

Lepää lupauksen alla. »Onnellinen sinä, sinun käy hyvin!» Tämä ei ole tyhjä sana, se on Herran ääni jokaiselle, joka Häntä pelkää. Vaikka päiväsi näyttäisivät tavallisilta, vaikka työsi tuntuisi vähäpätöiseltä, tämä siunaus lepää ylläsi. Anna sen kantaa askeliasi tänäänkin, kuten matkalaulun säkeet kantoivat pyhiinvaeltajaa ylös vuorelle.

Herra, opeta meidät pelkäämään sinua niin, että rakkautemme syvenee, eikä etäisyytemme kasva. Anna meidän vaeltaa sinun teilläsi sydämen halusta, ei velvollisuuden pakosta. Siunaa kättemme työtä, anna meidän nauttia siitä mitä olet antanut, kiittää siitä mitä olet luvannut. Jeesuksen Kristuksen, autuaan Vapahtajamme nimessä.

Aamen.