5. syyskuuta

Etäisyys, joka ei erota

Jesajan 55. luku alkaa kutsulla. Janoiset kutsutaan vesille, varattomat ostamaan ilman rahaa, jumalaton hylkäämään tiensä ja palaamaan Herran luo. Juuri tämän kutsun keskellä Herra sanoo jotain, mikä saattaisi pelästyttää kenet tahansa kuulijan: »Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.»

Sanat kuulostavat ensikuulemalta etäisyydeltä. Jumala on korkealla, ihminen alhaalla. Toinen ajattelee toisin, kulkee toista tietä. Kohta jatkuu kuitenkin niin, että etäisyys paljastuu armoksi: »Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.» Korkeus ei tässä erota, se kantaa.

Edellinen jae avaa tämän selvästi. Herra on juuri sanonut, että Hän antaa anteeksi runsaasti, sillä Hänen anteeksiantamisensa ei mahdu ihmisen mittakaavaan. Kun ihminen jo lopettaisi armahtamasta, Herra jatkaa. Tämä on se ajatus, joka on niin paljon korkeampi. Tämä on se tie, joka kulkee siellä, mihin oma viisaus ei ulotu.

Syvät ajatukset

Psalmista huokaa saman edessä: »Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.» (Ps. 92:5) Toisessa psalmissa Daavid yrittää laskea Herran aivoituksia ja luovuttaa: »niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.» (Ps. 40:5) Jumalan ajatukset eivät ole sokkelo, ne ovat valtameri.

Paavali tavoittaa saman ihmettelyn Roomalaiskirjeen lopussa, kun hän on yrittänyt selvittää Jumalan suunnitelmaa Israelin ja pakanoiden välillä. Hän laskee kynänsä ja sanoo: »Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.» (Room. 11:36) Tämä on ainoa kestävä asento Jumalan viisauden edessä, polvistuminen.

Jeesus ilmaisi tämän iloiten: »Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.» (Matt. 11:25) Jumalan korkeammat tiet eivät avaudu nokkeluudelle. Ne avautuvat lapsenmielisyydelle, sydämelle, joka uskaltaa olla pieni eikä yritä kiivetä Jumalan tasolle.

Hänen tiensä ovat oikeat

Israel valitti Hesekielin aikana: »Herran tie ei ole oikea.» Herra vastasi suoraan: »Minunko tieni eivät olisi oikeat, te Israelin heimo? Eikö niin: teidän omat tienne eivät ole oikeat!» (Hes. 18:29) Kun ihminen ei ymmärrä Jumalan tietä, hän alkaa helposti syyttää sitä vinoksi. Vika ei ole tiessä, vika on katsojan paikassa.

Nebukadnessar oppi tämän vasta seitsemän vuoden nöyrtymisen jälkeen, kun hänet oli erotettu ihmisten yhteydestä elämään pellolla. Lopulta hän sanoi: »kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.» (Dan. 4:37) Hooseaa kuunnellen tämä saa muotonsa: »Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat.» (Hoos. 14:9)

Sama tie kantaa toista, kompastuttaa toista. Ero ei ole tiessä vaan kulkijan sydämessä. Daavid lauloi: »Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.» (Ps. 25:10) Herran tie on aina armoa ja totuutta samanaikaisesti, ei toista ilman toista.

Korkein tie laskeutui alas

Jumalan tien korkeus paljastui lopullisesti Golgatalla. Profeetta oli jo aiemmin samassa luvussa julistanut: »Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.» (Jes. 53:6) Tämä on se ajatus, jota ihmismieli ei olisi keksinyt: Jumala ottaa itse kantaakseen sen, mistä Hänen olisi pitänyt rangaista.

Psalmissa 77 lauletaan, että Herran tie kulki »meren halki, polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.» Herra avaa tien sinne, missä ihminen ei näe edes mahdollisuutta tielle. Hän kulkee vesien läpi, jättämättä jälkiä, jättämättä epäilystä siitä, kuka pelastuksen on tehnyt. Aivan kuten Paavali kirjoittaa, Hänen armahduksensa tavoittaa nekin, jotka olivat tottelemattomia. (Room. 11:31)

Psalmin 103 vahvistus saa nyt täyden painonsa: »Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.» Sama taivaan ja maan välinen mittaamattomuus, joka kuvaa Jumalan teiden korkeutta Jesajassa, kuvaa myös Hänen armonsa voimaa Psalmissa. Korkeammat tiet eivät ole armottomampia, ne ovat armollisempia.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Lakkaa vaatimasta Jumalalta selitystä, jonka voisit ymmärtää. Sellainen Jumala, joka mahtuisi kokonaan järkesi sisään, olisi liian pieni pelastaakseen sinut. Hänen ajatuksensa ovat korkeammat juuri siksi, että Hän näkee sen, mitä sinä et näe, kantaa sen, minkä alle sinä sortuisit, suunnittelee sinne, missä sinun karttasi loppuu.

Älä tulkitse käsittämätöntä epäoikeudenmukaiseksi. Kun et ymmärrä, miksi Herra antoi tämän tapahtua tai miksi Hän kulkee kanssasi juuri tätä reittiä, älä siirry siihen Israelin kansan virheeseen, että alat sanoa tien olevan vinossa. Hänen tiensä on oikea. Sinun näkökulmasi on rajallinen. Tämä ei ole loukkaus sinua kohtaan, se on totuus, joka antaa levon.

Anna lapsenmielisyyden palata. Lapsi ei vaadi ymmärtää kaikkea, ennen kuin luottaa Isäänsä. Hän tietää, että Isä on hyvä, vaikka hän ei tietäisi, minne tämä päivän retki johtaa. Sinä saat tänään olla samalla tavalla. Et tarvitse koko karttaa, sinulla on Tien-näyttäjä.

Herra, sinun tiesi ovat korkeammat kuin minun tieni, sinun ajatuksesi syvemmät kuin minun ajatukseni. Anna minun lakata vaatimasta selitystä, jonka voisin omistaa, ja anna minun ottaa vastaan sinut, jonka armo on niin paljon korkeampi kuin taivas on maata. Opeta minua kulkemaan tietäsi lapsenmielisesti, luottaen siihen, että sinä näet sen, mitä minä en näe. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.