4. syyskuuta

Hylätty kivi

Psalmi 118 on kiitoslaulu, joka kantaa sisällään yhden Vanhan testamentin merkittävimmistä profetioista. Edellisessä jakeessa lauletaan: »Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.» Tämän jälkeen seuraa päivän sana: »Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme.»

Jeesus itse otti tämän jakeen omaan suuhunsa. Hän seisoi temppelissä, ylipappien ja kirjanoppineiden edessä, kertoi vertauksen viinitarhan vuokraajista, ja sitten kysyi: »Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme'?» Hän puhui itsestään. Hän oli se kivi, jonka aikansa rakentajat olivat hylkäämässä.

Psalmi katsoo eteenpäin Kristukseen. Se, mitä ihmissilmä piti hylättävänä, oli Jumalan silmissä koko rakennuksen kantava kulma. Tämä on se ihmeellinen tapahtuma, josta psalmi laulaa. Se ei ole syntynyt ihmisen suunnitelmasta, ihmisen päätöksestä, ihmisen viisaudesta. Se on tullut Herralta.

Tutkimattomat tekonsa

Job sanoi keskellä koettelemustaan Jumalasta: »Hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.» Sana tutkimaton on tärkeä. Jumalan teot eivät avaudu ihmisen analyysille loppuun saakka. Voimme nähdä ne, voimme ihmetellä niitä, voimme kiittää niistä, emme voi mitata niitä omilla mitoillamme.

Tämän vuoksi psalmi ei sano »ymmärrettävää meidän silmissämme», vaan »ihmeellistä meidän silmissämme». Ihmeellisyys jää ihmeellisyydeksi silloinkin, kun olemme sen vastaanottaneet. Pelastus, jonka Kristus on hankkinut, ei lakkaa olemasta ihme sen jälkeen, kun siihen on uskottu. Se syvenee ihmeellisyydessään päivä päivältä.

Paavali rukoili efesolaisten puolesta, että nämä saisivat näkymisen sen kanssa, mikä on »hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme, sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan.» Sama voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, vaikuttaa uskovassa. Tätä ei ihmismieli kykene mittaamaan. Sitä voi vain ihmetellä.

Koulunkäymättömiä ja oppimattomia

Apostolien tekojen neljäs luku näyttää saman ihmeellisyyden seurakunnan elämässä. Pietari ja Johannes seisoivat Suuren neuvoston edessä. He puhuivat rohkeasti ylösnousseesta Kristuksesta. Lukijaa ei koskaan tunnu väsyttävän tämä jae: »Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.»

Neuvoston jäsenet olivat itse oppineita. He näkivät edessään kalastajia, joilla ei ollut heidän koulutustaan, ei heidän asemaansa, ei heidän sanavarastoaan. Silti nämä miehet puhuivat sellaisella voimalla ja viisaudella, jota oppineet eivät kyenneet vastustamaan. Tämäkin oli Herralta tullut, tämäkin oli ihmeellistä.

Jumala valitsee usein sellaista, mikä maailman silmissä on hylättyä. Hän tekee työtään välineillä, joita ihminen pitäisi sopimattomina. Hän nostaa kulmakiveksi sen, mitä rakentajat heittivät syrjään. Tämä on Hänen tapansa, jotta kunnia tulisi Hänelle, ei välineelle.

Kaiken pää seurakunnalle

Paavali kirjoittaa Kristuksesta efesolaisille: »Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle.» Hylätty kivi ei ole jäänyt vain kulmaksi rakennukseen, vaan Hänet on korotettu kaiken yläpuolelle. Sama Jeesus, joka ristiinnaulittiin Golgatalla, hallitsee nyt koko luomakuntaa, ja Hän on annettu pääksi seurakunnalle.

Tämä on se, mikä on Herralta tullut. Tämä on se, mikä on ihmeellistä silmissämme. Hylkäys muuttui korotukseksi, kuolema muuttui elämäksi, ristin häpeä muuttui valtaistuimen kunniaksi. Mikään tästä ei ole syntynyt ihmisen viisaudesta, kaikki on tullut Jumalalta.

Apostolien teoissa Paavali varoittaa Antiokiassa: »Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille.» Jumalan teko on niin suuri, että halveksija ei kykene sitä uskomaan, vaikka se hänelle kerrottaisiin. Sama ihmeellisyys, joka avaa toisen sydämen kiitokseen, sulkee toisen sydämen halveksuntaan. Ero ei ole teossa, ero on katseessa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä menetä ihmeellisyyttä. Pelastus, jonka olet vastaanottanut, on Herralta tullut. Se ei ole tavallinen asia, vaikka olisit kuullut siitä lapsesta saakka. Hylätty kivi on tullut sinunkin elämäsi kulmakiveksi. Anna sen pysyä ihmeellisenä silmissäsi joka päivä uudelleen.

Älä halveksi sitä, mitä Jumala on käyttänyt. Jumala valitsee usein hylättyä ja vähäistä työtään varten. Hän voi tehdä sinussa, oman elämäsi vähäisyyden keskellä, jotain niin ihmeellistä, ettet itse osaisi sitä uskoa, jos sinulle kerrottaisiin. Älä aseta omaa mittaasi sen ylle, mitä Hän on tekemässä.

Herra, kiitos siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, joka on tullut meidän kulmakiveksemme. Avaa silmämme näkemään uudelleen, kuinka ihmeellistä työtäsi on. Älä anna meidän koskaan tottua armoosi niin, että lakkaisimme sitä ihmettelemästä. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.