3. syyskuuta

Kauniisti aikanansa

Saarnaaja katselee elämää auringon alla. Hän on nähnyt kaiken, vaurauden ja köyhyyden, viisauden ja hulluuden, syntymän ja kuoleman. Kolmannen luvun alussa hän luettelee aikoja, jotka vaihtelevat ihmisen päivissä, on aika syntyä ja aika kuolla, aika istuttaa ja aika repiä istutus. Tämän luettelon jälkeen hän nostaa katseensa ylös ja kirjoittaa lauseen, joka kantaa koko kirjan painoa: »Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa.»

Saarnaaja ei sano, että kaikki on aina kaunista silmissämme. Hän sanoo, että Jumala on tehnyt kaiken kauniiksi aikanansa. Sana aikanansa on tärkeä. On olemassa hetki, jolloin teko paljastuu kauniiksi, vaikka sen keskellä emme sitä näe. Kalliosta puhuessaan Mooses sanoi: »Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.»

Luomisen ensimmäisellä viikolla Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja sanoi sen sangen hyväksi. Kun Jeesus paransi kuuron miehen, ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: »Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.» Sama käsi, joka muotoili tähdet, kosketti sairaan korvia. Sama luonne kantaa kaikkia Hänen tekojaan, ensimmäisestä päivästä viimeiseen.

Iankaikkisuus sydämessä

Sitten Saarnaaja kirjoittaa lauseen, joka selittää ihmisen levottomuuden: »myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.» Ihminen ei ole rakennettu tyytymään pelkkään hetkeen. Sydämessä asuu kaipuu, joka ulottuu auringon alaisen maailman rajojen yli. Maallinen ei riitä, sillä sisimpäämme on asetettu ulottuvuus, joka kuuluu toiselle puolen aikaa.

Tämä on syy, miksi rikkaus ei tee rikasta täydeksi, eikä menestys vaienna sydämen huutoa. Saarnaajan 7:29 paljastaa saman ihmisen tilan toiselta puolelta: »Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.» Iankaikkisuus huutaa sydämessä, ihminen yrittää vaimentaa sen mutkilla, joilta ei löydy mitä etsii.

Paavali kirjoitti roomalaisille, että Jumalan olemus on ihmisen tavoitettavissa luomakunnan kautta. »Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä.» Sydämeen pantu iankaikkisuus ei jätä ihmistä rauhaan. Se kysyy, vaatii vastauksen, vetää kohti Luojaa, vaikka mieli kuinka yrittäisi kääntää katseen muualle.

Mitä emme käsitä

Saarnaaja jatkaa raittiisti: »mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.» Sydämessä on iankaikkisuus, mielessä on rajat. Ihminen aavistaa enemmän kuin pystyy ymmärtämään. Tämä on viisauden alku, tunnustaa että alku ja loppu ovat Jumalan kädessä, eivät meidän.

Saarnaajan 8:17 kantaa saman sanoman: »ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.» Sofar kysyi Jobilta saman asian ravistellen: »Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?»

Job puolestaan tunnusti Jumalan teoista: »Hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.» Daavid huudahti: »Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.» Paavali ylisti samaa salaisuutta: »Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!»

Ymmärtämättömyys ei ole epäuskon merkki, se on luotuna olemisen ehto. Luotu ei voi tutkia Luojaa pohjia myöten. Tämä on lepoa, ei rasitusta. Sinun ei tarvitse selittää Jumalaa loppuun saakka voidaksesi luottaa Häneen. Sinun ei tarvitse nähdä alkua etkä loppua, voidaksesi olla tämän päivän turvassa Hänen kädessään.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Anna sydämessäsi olevan iankaikkisuuden ohjata sinua. Levottomuus, joka ei vaimene maallisilla asioilla, ei ole vika sinussa. Se on Jumalan asettama kompassi, joka osoittaa kotiin. Älä yritä tukahduttaa sitä huolella, rikkauden viettelyksellä, hetken huumalla. Jeesus varoitti: »tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.» Anna iankaikkisen kaipuun viedä sinut Hänen luokseen, joka yksin sen tyydyttää.

Luota siihen, että Hän tekee kaiken kauniiksi aikanansa. Tämä päivä voi näyttää sirpaleelta, jonka muotoa et ymmärrä. Sirpaleen mestari on Jumala. Hän asettaa jokaisen palan paikoilleen aikanaan. Sinun ei tarvitse nähdä koko kuvaa nyt, riittää että näet Hänen, joka kuvan tekee. Hyvin Hän on kaikki tehnyt, hyvin Hän tekee sinunkin elämäsi kohdalla.

Lepää sen edessä, mitä et käsitä. Käsittämättömyys ei ole vihollinen, se on kutsu nöyrtymään. Kun kohtaat tien, jota et ymmärrä, älä vaadi selitystä ennen kuin uskot. Usko ensin, ymmärrys tulee aikanansa, osa tässä elämässä, osa vasta sitten kun näemme Hänet kasvoista kasvoihin. Sydämeesi pantu iankaikkisuus täyttyy kerran näkemisellä, joka korvaa kaikki tämän ajan kysymykset.

Herra, kiitos siitä, että olet pannut iankaikkisuuden sydämeeni. Anna sen kaipauksen viedä minut aina syvemmälle sinuun, ei pois sinusta. Anna minun levätä siinä, mitä en käsitä, ja luottaa siihen, että teet kaiken kauniiksi aikanansa. Sinun tiesi ovat tutkimattomat, sinun tekosi täydelliset. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.