2. syyskuuta

Lupaus opetuslapselle

Psalmi 32 on Daavidin laulu siitä, mitä tapahtuu sydämessä, joka on tunnustanut syntinsä ja saanut anteeksi. Vasta tämän tunnustuksen jälkeen seuraa päivän jae, lupaus, jonka Herra itse lausuu: »Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.»

Jakeessa on kolme verbiä, jotka avaavat Jumalan suhteen omaansa. Hän opettaa, Hän osoittaa, Hän neuvoo. Tämän kaiken yllä lepää neljäs lupaus, joka kantaa kaiken muun, Hänen silmänsä vartioi. Opetus ei jää teoriaksi, koska se, joka opettaa, ei jätä oppilastaan yksin matkaan.

Sananlaskut avaa saman lupauksen toisesta suunnasta: »Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.» (Sananl. 3:5, 6) Herran ohjaus alkaa siitä, että ihminen lakkaa nojaamasta itseensä. Vain tyhjä käsi voi vastaanottaa.

Hyvä on Herra, sentähden hän neuvoo

Psalmin 25 sydämessä Daavid kirjoittaa lauseen, joka kantaa koko jakson sanoman: »Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.» Huomaa sana syntiset. Herra ei opeta vain niitä, jotka ovat jo perillä, vaan niitä, jotka ovat eksyneet. Hänen hyvyytensä on neuvonnan lähde, ei meidän ansiomme.

Saman psalmin jae 10 avaa, millaisia nämä tiet ovat: »Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.» Tie, jolle Hän johdattaa, ei ole armoa ilman totuutta eikä totuutta ilman armoa. Se on molempia yhdessä, niin kuin Hän itse on molempia yhdessä.

Tämä on tärkeää muistaa silloin, kun tie tuntuu vaikealta. Herra ei johdata omiaan ohi totuuden, sillä totuus on osa Hänen rakkauttaan. Hän ei myöskään johdata omiaan ohi armon, sillä armo on osa Hänen totuuttaan. Molemmat virtaavat samasta lähteestä, joka on Hänen oma luonteensa.

Oppikaa minusta

Uudessa testamentissa Jeesus ottaa tämän opettajan paikan itselleen avoimesti. »Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.» (Matt. 11:29) Vanhan liiton lupaus opetuksesta saa lihan Kristuksessa. Hän on Tie, jota Psalmi 32 lupaa osoittaa.

Jeesuksen kutsu on tarkka. Hän ei pyydä ensin tekoja, vaan oppimista. Oppiminen edellyttää, että opetuslapsi on lähellä opettajaa. Sananlaskut kuvaavat tätä isän ja lapsen suhteena: »Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni» (Sananl. 3:1), ja »Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä» (Sananl. 4:1).

Daavid kutsuu omiaan saman pöydän ääreen Psalmissa 34:11: »Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.» Herran pelko ei ole kauhua vaan kunnioitusta, joka avaa korvat. Sieltä alkaa oppi, joka vie elämään.

Hänen silmänsä vartioitsee

Jakeen viimeinen lupaus on kaikkein kallein. Minun silmäni sinua vartioitsee. Psalmi 33 toistaa tämän vahvistuksena: »Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa.» Vartioiva silmä ei ole tarkkailijan kylmä katse, vaan paimenen lämmin huolenpito.

Jesaja avaa saman paimensydämen: »Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.» (Jes. 49:10) Herra ei vain neuvo tietä, Hän kulkee sitä omiensa kanssa. Hän vie nimenomaan sinne, missä on vettä janoiselle sielulle.

Tämän viisauden arvon Salomo ilmaisee Sananlaskuissa: »Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.» (Sananl. 8:10, 11) Herran ohjaus on aarre, jota maailma ei myy missään torilla.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on opetettavan sydän. Herra opettaa niitä, jotka ovat valmiit kuulemaan. Sananlaskut sanoo: »äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.» Ohjaus alkaa siitä, että luovut siitä illuusiosta, että itse näkisit kaiken. Pyydä Herralta avoimet korvat tänä päivänä, sillä Hän opettaa kuulevaa.

Toinen on luottamus vartioivaan katseeseen. Et kulje tietäsi yksin. Silmä, joka tunnistaa varpusen putoamisen, on suunnattu sinuun. Älä pelkää eksyväsi, kun annat Herran ohjata askeleitasi. Hän, joka neuvoo, vartioi myös sen, jolle Hän on tien osoittanut.

Herra, kiitos siitä, että olet opettaja, joka et väsy, paimen, joka et nuku. Anna minulle tänään opetettava sydän, että kuulisin sinun äänesi keskellä päivän melua. Osoita minulle tie, jota minun tulee vaeltaa, neuvo minua sinun viisaudellasi, vartioi minua sinun silmäsi alla. Jeesuksen Kristuksen, hyvän Paimenen, nimessä.

Aamen.