1. syyskuuta

Sydämen aivoitukset

Sananlaskujen kirja on Israelin viisauskirjallisuuden ydintä. Se ei ole kokoelma sattumanvaraisia mietelmiä, vaan tarkkaan punnittuja totuuksia siitä, miten elämä todella toimii Jumalan luomassa järjestyksessä. Sananlaskujen 16. luku on yksi kirjan tiheimmistä jaksoista, sillä se sisältää jakeen toisensa jälkeen, jotka asettavat ihmisen suunnitelmat ja Herran tahdon rinnakkain.

Päivän jae kuuluu: »Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.» Tässä on kaksi liikettä, jotka eivät kumoa toisiaan. Ensimmäinen on ihmisen sydämen liike, suunnittelu, ajattelu, tien hahmotteleminen. Toinen on Herran liike, askeleiden ohjaaminen. Jae ei sano, että ihmisen ei pitäisi ajatella tietään. Se sanoo, että Herra on se, joka lopulta askeleet asettaa.

Heprean sana, joka käännetään »aivoitella», tarkoittaa harkita, suunnitella, punnita. Tämä on sydämen työtä, ja sydän on Raamatussa paljon enemmän kuin tunteiden istuin. Se on koko sisäisen ihmisen keskus, jossa tahto, ymmärrys ja halut kohtaavat. Sieltä nousevat tien suunnitelmat. Sieltä nousevat myös ne kysymykset, joihin vain Herra voi vastata.

Monet ovat aivoitukset

Saman luvun alku avaa saman totuuden eri sanoin: »Ihmisen ovat mielen aivoittelut, mutta Herralta tulee kielen vastaus.» (Sananl. 16:1) Kolme jaetta myöhemmin samasta kirjasta löytyy laajempi muotoilu: »Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.» (Sananl. 19:21) Ihmisen suunnitelmia on monia, niitä syntyy ja kuolee, niitä muutetaan päivästä toiseen. Herran neuvo pysyy.

Sananlaskujen 20:24 menee vielä syvemmälle: »Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?» Tässä kuulemme nöyrää realismia. Ihminen ei lopulta ymmärrä omaa tietään. Hän näkee palasen siitä, mitä juuri nyt on edessä, hän aavistaa jotain huomisesta, hänen takanaan on muistojen polku. Tien kokonaisuus on hänen näköpiirinsä ulkopuolella.

Jeremia tunnusti saman totuuden vielä suoremmin: »Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.» (Jer. 10:23) Profeetta puhui kansansa puolesta, joka oli omavaltaisesti yrittänyt kulkea oman ymmärryksensä mukaan. Hän tunnusti rajansa. Tämä tunnustus ei ole heikkoutta vaan viisauden alkua.

Herra vahvistaa askeleet

Päivän jakeen lupaus ei jää uhkaavaksi. Herran ohjaus ei ole estävä voima, joka kaataa ihmisen suunnitelmat sattumanvaraisesti. Daavid lauloi Psalmissa 37:23: »Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.» Askeleiden ohjaaminen on samalla niiden vahvistamista. Herra ei vain määrää, Hän myös kantaa.

Tämä on tärkeä ero. Maailmankuva, jossa ihminen on yksin oman tiensä kanssa, jättää hänet vastuuseen jokaisesta askeleesta, jokaisesta käännöksestä. Hän kantaa harteillaan koko tien painon. Daavidin laulun mukaan vanhurskaan tilanne on toinen. Hänen askeleensa vahvistetaan. Häntä kannetaan. Hänen tiensä ei lepää hänen oman ymmärryksensä varassa, vaan Herran uskollisuuden varassa.

Sananlaskujen 21:30 vahvistaa saman totuuden vastakkaisesta suunnasta: »Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan.» Tässä on lohdutus niille, jotka turvaavat Herraan, ja vakava muistutus niille, jotka luottavat omaan järkeensä. Mikään inhimillinen viisaus ei voi kumota Herran neuvoa. Tämä on uhka omavaltaisille, mutta turva nöyrille.

Jesaja kuuli Herran itsensä julistavan tämän neuvon pysyvyyden: »Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.» (Jes. 46:10) Herra ei reagoi tapahtumiin, Hän johtaa niitä. Hän ei sopeudu ihmisen suunnitelmiin, vaan toteuttaa omat tarkoituksensa. Tämä on vapauttavaa tietoa sille, joka kuuluu Hänelle.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Suunnittele rohkeasti, luovuta nöyrästi. Päivän jae ei kiellä ihmistä ajattelemasta tietään. Sydän saa aivoitella, mieli saa punnita, suunnitelmat saavat syntyä. Tämä on osa sitä ihmisyyttä, johon Jumala on meidät luonut. Suunnitelmien yllä lepää kuitenkin Herran käsi. Tee suunnitelmasi avoimin sydämin, valmiina siihen, että Herra ohjaa askeleet sinne, minne sinä et osannut katsoa.

Lepää siinä, mitä et ymmärrä. Sananlaskujen 20:24 kysymys koskettaa jokaista totuudella. Sinä et ymmärrä omaa tietäsi. Et tiedä, miksi tämä päivä on tällainen, et tiedä, mitä huomenna tapahtuu, et tiedä, mihin tämänhetkinen vaihe lopulta johtaa. Tämä on ihmisen tilanne, ei sinun puutteesi. Herra tietää. Tämä riittää.

Luota neuvon pysyvyyteen. Maailma muuttuu, suunnitelmat raukeavat, ihmisten neuvot vaihtuvat tuulten mukaan. Herran neuvo pysyy. Kun annat tiesi Hänelle, et anna sitä epävarmoihin käsiin. Hän, joka on ilmoittanut alusta asti mitä tuleva on, tietää myös sinun huomisesi. Hänen askeleensa sinun elämässäsi eivät horju, vaikka sinun jalkasi joskus horjuvat.

Herra, sydämeni aivoittelee monta tietä, mutta minä tunnustan, etten itse ymmärrä omaa tietäni. Ohjaa askeleeni sinne, minne sinun neuvosi minua kantaa. Anna minun suunnitella nöyrästi, luottaa rohkeasti, levätä siinä mitä en näe. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.