31. elokuuta

Sama läpi elämän

Jesajan 46. luku alkaa kuvalla babylonialaisista jumalankuvista, Beelistä ja Nebosta, joita kannetaan juhdilla pakkosiirtolaisuuteen. Epäjumalat ovat taakkoja, joita ihmisten on kuljetettava. Tähän kuvaan Herra asettaa itsensä päinvastaisena: »niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.»

Jae avautuu yhdessä ainoassa lupauksessa, joka kattaa koko ihmisen iän. »Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan.» Ei vain nuoruuteen, ei vain voimakkaisiin vuosiin, vaan harmaantumiseen saakka. Siihen päivään, jolloin kädet vapisevat eivätkä jalat enää kanna. Silloinkin Hän on sama.

Tämä on jakeen sydän. Epäjumalat täytyy kantaa, Jumala kantaa. Ihmisen tekemät turvat painavat hartioita, todellinen turva nostaa hartioilta painon pois. Israel oli unohtanut tämän, profeetta muistuttaa. Sama unohdus käy nytkin lähellä, jokaista uskovaa.

Minä olen sama

Jumalan muuttumattomuus kulkee läpi koko Raamatun yhtenä Hänen luonteensa kulmakivenä. Malakian sanoin: »Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä.» Jumalan muuttumattomuus on Israelin pelastus, sillä Hänen rakkautensa ei vaihtele kansansa ansioiden mukaan.

Jesaja toistaa saman 41. luvussa: »minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.» Hän on ensimmäinen, ennen kaikkia sukupolvia. Hän on viimeisten luona vielä sama. Ihminen syntyy, vanhenee, kuolee. Jumalan ääressä aika ei kuluta mitään pois.

Psalminkirjoittaja katselee tähtiä ja vuoria 102. psalmissa ja huomaa, että nekin vanhenevat: »Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.» Heprealaiskirjeen kirjoittaja ottaa nämä sanat ja antaa ne Pojalle: »Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.» Isän muuttumattomuus on Pojan muuttumattomuus.

Jaakob tiivistää tämän kirjeessään: »Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.» Auringonpaiste vaihtelee, tähdet liikkuvat ratojaan, ihmiselämä kulkee kausista toiseen. Valkeuksien Isässä ei ole varjon häivähdystäkään muuttumisesta.

Minä kannan

Jakeen toinen sydän on yhtä syvä kuin ensimmäinen. »Minä kannan.» Herra ei kanna vain syntejä, joista Hän sanoo Jesajan 43. luvussa: »Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.» Hän kantaa myös ihmistä itseään, koko hänen olemustaan, läpi vuosien.

Vanhuus on Raamatussa erityisessä asemassa. Psalminkirjoittaja rukoilee 71. psalmissa: »Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle.» Hän pyytää, että saa kantaa todistusta vielä silloinkin, kun voimat hiipuvat. Vastaus tähän rukoukseen löytyy juuri Jesajan jakeesta.

Psalmi 92 antaa lupauksen Herran huoneen istuttamille: »Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.» Hedelmällisyys ei lopu siihen, kun voimakkaat vuodet jäävät taakse. Päinvastoin, kuljettuna pitkä matka Herran kanssa tuo esiin hedelmää, jota nuoruus ei tunne.

Roomalaiskirjeen sanat kantavat saman varmuuden: »Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.» Hän, joka aloitti sinussa hyvän työn, ei jätä sitä kesken. Hän kantaa loppuun saakka. Psalmi 48 vahvistaa: »tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti, hän johdattaa meitä kuolemaan asti.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä mittaa Jumalan rakkautta omien voimiesi mukaan. Nuori ihminen luulee helposti, että Jumala on lähellä siksi, että hän itse on aktiivinen. Vanheneva ihminen voi pelätä, että hänen merkityksensä Jumalalle hiipuu yhdessä voimien kanssa. Päivän jae sanoo päinvastaista. Sama Jumala, joka kantoi sinut nuoruudessasi, kantaa sinut harmaantumiseen saakka. Hänen sitoutumisensa ei muutu, vaikka sinun voimasi muuttuvat.

Anna kantaa, älä kanna itse. Babylonin epäjumalia kannettiin juhdilla, ihminen kantoi taakkaansa. Herra kääntää tämän nurin. Hän kantaa sinua, ei sinä Häntä. Jos elämäsi tuntuu painavalta, kysy itseltäsi, oletko ottanut omille hartioillesi sen, mikä kuuluu Hänelle. Kanna se, mikä on sinulle annettu, anna Hänen kantaa kaikki muu.

Luota muuttumattomaan, kun kaikki muu muuttuu. Terveys muuttuu. Ihmissuhteet muuttuvat. Voimat hiipuvat. Maailma vaihtuu yhden sukupolven aikana toisenlaiseksi kuin se oli alussa. Yksi pysyy: »Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.» Hänessä on lepo, joka kestää kaikkien muutosten yli.

Herra, kiitos siitä, että sinä olet sama. Kiitos siitä, että et väsy kantamaan minua, vaikka minä itse väsyn. Anna minun jättää oma kantamiseni sinun käsiisi tänään, anna minun levätä sinun muuttumattomuutesi päällä. Kanna minua hamaan harmaantumiseen saakka, niin kuin olet luvannut. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.