30. elokuuta

Jumala, joka pysyy

Psalmi 48 on Siionin laulu. Se ylistää Jumalaa, joka asuu kansansa keskellä, joka on linnoitus ja turva. Laulun lopussa, kun katse on käynyt läpi kaupungin muurit ja tornit, psalmista nostaa silmänsä siitä, mikä on kivestä, siihen, mikä ei koskaan murru: »Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.»

Jakeessa on kolme kerrosta, jotka kantavat koko uskovan elämää. Ensin tunnustus, tämä on Jumala, meidän Jumalamme. Toiseksi aikahorisontti, aina ja iankaikkisesti. Kolmanneksi lupaus, hän johdattaa meitä kuolemaan asti. Tunnustus kantaa lupauksen, aikahorisontti kantaa tunnustuksen.

Kun psalmista sanoo meidän Jumalamme, hän ei puhu Jumalasta yleisesti. Hän puhuu liiton Jumalasta, Jumalasta, joka on sitoutunut. Tämä sama tunnustus toistuu Psalmissa 31:14: »Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: 'Sinä olet minun Jumalani'.» Sana minun ja meidän ei ole hurskasta omistuskieltä, se on liiton kieltä.

Johdattaja, ei vain matkakumppani

Sana johdattaa kantaa Vanhassa testamentissa erityistä painoa. Se ei tarkoita vain seuraamista, se tarkoittaa edellä kulkemista. Paimen ei tönäise lampaita perästä, hän kulkee edellä. Daavid lauloi tästä Psalmissa 23:3: »Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.»

Johdatus ei lakkaa pimeydessä. Daavid jatkaa: »Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.» (Ps. 23:4) Tämä on jakeen syvyys. Johdattaminen kuolemaan asti tarkoittaa, että pimeinkään laakso ei jää ilman opasta. Kuolema ei ole rajakohta, jossa Herra jättää lampaansa, se on rajakohta, jonka yli Hän kulkee edellä.

Jesaja maalaa saman lupauksen erämaakuvalla: »Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.» (Jes. 58:11) Kuivuus ei ole merkki Herran poissaolosta, se on paikka, jossa Hänen johdatuksensa tulee näkyväksi.

Nöyrille opetetaan tie

Johdatus ei lankea jokaiselle automaattisesti. Sillä on oma asentonsa, ja se asento on nöyryys. Psalmi 25:9 sanoo selkeästi: »Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.» Ylpeä ei voi tulla johdatetuksi, sillä hän kantaa karttaa omassa kädessään. Nöyrä laskee karttansa pois, hän kuuntelee Paimenta.

Aasaf, joka oli horjunut kateuden ja katkeruuden reunalla, löysi pyhäkössä takaisin tämän totuuden. Hän kirjoitti Psalmissa 73:24: »Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.» Talutus on yksinkertainen kuva. Kädestä pitäen. Lapsen tahtiin, ei aikuisen kiireellä. Tämä talutus ei lopu maallisen taipaleen päähän, se kantaa kunniaan asti.

Uudessa liitossa tämä johdatus on saanut nimen. Jeesus puhui opetuslapsilleen viimeisenä iltana: »Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen.» (Joh. 16:13) Sama Jumala, joka talutti Israelia erämaassa, talutti Daavidia laaksoissa, taluttaa nyt seurakuntaansa Pyhän Hengen kautta. Johdatus on sama, johdattaja on sama, vain tapa on uusi.

Kallio, kun ruumis nääntyy

Jakeessa on sana, joka katsoo loppuun asti, kuolemaan asti. Aasaf näki tämän hetken edeltä ja sanoi rohkeasti: »Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.» (Ps. 73:26) Tämä on uskovan vakuutus, jonka ei kuulu odottaa kuolinvuoteelle saakka. Sitä eletään jo nyt.

Daavid tiivisti tämän Psalmissa 16:2: »Minä sanon Herralle: 'Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää'.» Kun kaikki muu on otettu pois, jää Hän. Kun ruumis nääntyy, jää Hän. Tämä on se, mitä psalmista 48:n päätös tarkoittaa: Hän johdattaa loppuun asti, koska Hän itse on loppu, jonka tähden kuljemme.

Jeremia istui raunioissa ja sanoi: »Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.» (Valit. 3:21) Tämä on tahdonliike, jonka jokainen uskova tuntee. Sydämeen painetaan totuus, joka kantaa, kun tunteet eivät kanna. Että Jumala on meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti, eikä Hän jätä lampaitaan kesken matkan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnusta Hänet omaksi Jumalaksesi. Psalmin voima ei ole abstraktissa Jumalassa, se on Jumalassa, jota kutsutaan omaksi. Sano ääneen, ehkä tänä aamuna ensi kerran kunnolla, että Hän on sinun Jumalasi. Tämä tunnustus avaa sydämen johdatukselle, jota et muuten ottaisi vastaan.

Laske kartta käsistäsi. Johdatus on luvattu nöyrille, ei niille, jotka tietävät jo tien. Pyydä Häntä taluttamaan sinua tämän päivän pienissä asioissa, ei vain elämän suurissa käännöksissä. Hän johdattaa kuolemaan asti, mikä tarkoittaa, että Hän johdattaa myös tämän tunnin yli.

Lepää siinä, mikä ei lopu. Kaikki muu jää tien varrelle. Voimat, terveys, suunnitelmat, jopa rakkaimmat ihmiset. Hän ei jää. Hän kulkee edellä viimeiseen henkäykseen asti, ja silloinkin Hän kulkee edelleen edellä, kunniaan, joka Häntä rakastaville on varattu.

Herra, sinä olet meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti. Anna meidän laskea omat karttamme käsistämme ja antaa sinun taluttaa meitä tämän päivän halki. Ole sydämemme kallio silloinkin, kun voimamme pettävät, johdata meitä kuolemaan asti ja sen yli kunniaan, jonka olet valmistanut. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.