28. elokuuta

Psalmin pitkä katse

Psalmi 102 on »kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen». Se alkaa hyvin henkilökohtaisesta ahdingosta. Päivät katoavat kuin savu, sydän on lyöty kuin ruoho, leipä unohtuu. Keskellä tätä murhetta rukoilija nostaa katseensa ylöspäin, eikä jää enää oman elämänsä rajojen sisään. Hän alkaa puhua Siionin tulevaisuudesta, sukupolvista, joita ei ole vielä syntynyt.

Psalmin viimeinen jae on tämän pitkän katseen huipennus: »Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.» Rukoilija itse ei välttämättä näe sitä päivää, jolloin sana toteutuu täydessä mitassaan. Hän silti uskoo. Hänen luottamuksensa ei katoa siihen, että oma elämä on lyhyt, sillä Jumalan uskollisuus on pidempi kuin yksi sukupolvi.

Turva, joka ulottuu jälkeläisiin

Jakeen kaksi puoliskoa kuuluvat yhteen. Ensin sanotaan turvasta, sitten pysymisestä Herran edessä. Turva tässä ei ole pelkkää ulkoista suojaa, vaan asumista Jumalan kasvojen valossa. Daavid lauloi saman näyn 22. psalmissa: »Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.»

Sama lupaus toistuu 69. psalmissa, joka on niin ikään valitusrukous, jonka loppu kääntyy toivoon: »Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.» Perintö ei pääty hautaan. Jumalan kanssa elänyt sukupolvi jättää jälkeensä paikan, jossa seuraavakin voi asua. Tämä on rakkauden ekonomiaa, jossa siunaus kulkee eteenpäin niitä reittejä, joita usko on raivannut.

Etaani lauloi 89. psalmissa Daavidille annetusta lupauksesta: »Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen.» Tämä lupaus ei jäänyt vain Israelin kuninkaiden sukupuuhun. Se kantoi eteenpäin yhteen ainoaan jälkeläiseen, Jeesukseen Kristukseen, jonka valtaistuin ei kaadu.

Liitto, joka ei väisty

Profeetta Jesaja avaa saman lupauksen vielä syvemmin. Lunastajan tulosta puhuessaan hän kuulee Herran sanovan: »minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti.» (Jes. 59:21)

Henki ja Sana, nämä kaksi pysyvät palvelijain jälkeläisissä. Tämä ei ole biologinen lupaus, vaan hengellinen. Jumalan Henki vetää uusia ihmisiä Kristuksen luokse joka sukupolvessa. Sana, jonka olet itse vastaanottanut, ei lakkaa puhumasta, vaikka sinä lakkaisitkin puhumasta. Se siirtyy eteenpäin niin kauan kuin Herran kasvot loistavat seurakuntansa ylle.

Kärsivän palvelijan luvussa Jesaja näkee saman asian Messiaan näkökulmasta: »Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.» (Jes. 53:10) Kristuksen ristin hedelmä on uusi sukukunta, joka pysyy Isän edessä iankaikkisesti. Jokainen uskoon tullut on osa näitä jälkeläisiä, joita Hän ristillään näki ja joiden tähden Hän kesti.

Uusi taivas, uusi maa, sama Herra

Psalmin näky kantaa loppuun saakka. Jesaja 66:22 vahvistaa: »Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.» Tämä on lupaus, jonka kestoa mikään historian myrsky ei mittaa loppuun. Palvelijoiden lapset eivät katoa, vaikka kansakunnat katoaisivat. Heidän nimensä pysyy Hänen edessään.

Jesaja 65:22 puhuu samaa kieltä konkreettisemmin: »He eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.» Lopullisessa valtakunnassa työ ei mene hukkaan, eivätkä lapset jää orvoiksi. Turva on täydellinen, sillä Herra itse on muuri ympärillä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinun uskosi ei ole vain sinua varten. Se mitä tänään uskot, rukoilet, opetat omillesi, kannattelee sukupolvia, joita et ehkä koskaan tapaa. Älä mittaa elämäsi merkitystä sen kestolla, vaan sen suunnalla. Yhdenkin ihmisen Kristuksen edessä eletty elämä jättää jälkeensä paikan, jossa seuraavat voivat asua turvassa.

Jumalan lupaus kantaa pidemmälle kuin näkösi. Psalmin kirjoittaja näännyksissään silti uskoi siihen, mitä ei itse näkisi. Sinunkaan tarvitse nähdä lopputulosta nyt. Riittää, että olet uskollinen tänään. Hän, joka aloitti hyvän työn sinussa, ulottaa sen myös niihin, jotka tulevat sinun jälkeesi.

Turva on Hänen kasvoissaan, ei olosuhteissa. Palvelijain lapset eivät asu turvassa siksi, että maailma olisi turvallinen, vaan siksi, että he pysyvät Hänen edessään. Etsi tänään Hänen kasvojaan. Siinä on turva, joka ei katoa, kun yö tulee, eikä haalistu, kun sukupolvi vaihtuu.

Herra, kiitos siitä, että uskollisuutesi kantaa pidemmälle kuin oma elämäni. Anna minun tänään pysyä kasvojesi edessä, jotta lapseni, jälkeläiseni ja ne, jotka tulevat jälkeeni, löytäisivät siitä paikasta turvan. Pidä Henkesi ja sanasi meissä polvesta polveen. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.