27. elokuuta

Yksi lause, joka kantaa kaiken

Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu seurakunnalle, joka on väsynyt. Vainot ovat painaneet, opettajia on poistunut, vieraat opit ovat hiipineet ovista sisään. Juuri näiden varoitusten keskelle laitetaan lause, joka on yksi koko Raamatun tiiveimmistä: »Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.»

Edellinen jae kehottaa muistamaan johtajia, jotka ovat puhuneet Jumalan sanaa, katsomaan heidän elämänsä päätä ja seuraamaan heidän uskoaan. Heti perään seuraa tämä lause. Johtajat vaihtuvat, Kristus ei vaihdu. Sukupolvet kulkevat ohi, Hän pysyy. Tämä jae on kallio, jolle kaikki muu kirjeen opetus rakentuu.

Kreikan kielessä lauseen sanajärjestys on painokas. Jeesus Kristus, sama, eilen ja tänään ja iankaikkisuuksiin. Sana »sama» asetetaan keskelle, kuin kallio kahden ajan väliin. Eilinen ja iankaikkisuus kohtaavat tässä päivässä, ja niiden välissä seisoo muuttumaton Kristus.

Hän, joka ei muutu

Vanhassa testamentissa tämä muuttumattomuus on Herran oma vala omasta luonteestaan. Malakian kautta Hän sanoo: »Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä.» Tämä on yksi armollisimmista Vanhan testamentin lauseista. Kansa olisi ansainnut hävityksen, Herran muuttumattomuus pitää heidät elossa.

Jaakob siirtää saman totuuden uuden liiton kielelle: »Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.» Taivaan valot vaihtelevat, varjot siirtyvät, vuodenajat kulkevat. Valkeuksien Isä itse ei heilahda. Hänen tykönään ei ole edes muutoksen varjoa.

Sama heprealaiskirje on jo aiemmin lainannut psalmia, jossa Pojalle sanotaan: »niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.» Luomakunta on vaate, joka kuluu. Luoja itse pukeutuu siihen mutta ei kulu sen mukana. Tähdet voivat sammua, Hänen vuotensa eivät lopu.

Ensimmäinen ja viimeinen

Jesaja kuuli Herran sanovan: »Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.» Ilmestyskirjassa ylösnoussut Jeesus astuu Johanneksen eteen ja sanoo täsmälleen saman: »Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen.» Vanhan testamentin Herra ja Uuden testamentin Kristus ovat yksi ja sama.

Ilmestyskirjan ensimmäinen luku kantaa toisen lauseen, joka sanoo saman kolmen ajan kautta: »Minä olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.» Tämä on sama kolmijako kuin päivän jakeessa. Eilinen, tämä päivä, iankaikkisuus. Sama Herra kantaa ne kaikki.

Mooses lauloi jo aikoja ennen: »Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.» Vuoret ovat ihmissilmälle pysyvyyden vertauskuva. Herra oli jo ennen vuoria, Hän on yhä vuorten jälkeen. »Tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinun aikasi muuttuu, Hän ei muutu. Olosuhteet, joissa luit Hänen sanaansa vuosi sitten, eivät ole samat tänään. Sinä itse et ole sama. Yksi asia pysyy. Jeesus, joka kohtasi sinut alussa, on sama tänä päivänä. Sama armo, sama puhdistava veri, sama avoin syli. Eilinen kokemuksesi Hänestä ei ole vanhentunut, koska Hän itse ei ole vanhentunut.

Lupauksiin voi nojata. Heprealaiskirje liittää tämän jakeen suoraan varoitukseen vieraista opetuksista. Sydän pidetään lujana armolla, ei vaihtelevilla tuulilla. Lupaus, jonka Hän antoi Abrahamille, kantaa yhä. Lupaus, jonka Hän antoi ristillä, kantaa yhä. Hän, joka antoi sanansa, ei muuta sitä huomenna.

Iankaikkisuuteen voi katsoa pelkäämättä. Sama Jeesus, joka on kanssasi tänään, on odottamassa sinua iankaikkisuudessa. Ei toinen Kristus, ei tuomarinaamio entisen Ystävän tilalla. Sama Karitsa, jolla on haavat käsissään, sama Paimen, joka tuntee sinut nimeltä. Tämän tähden voit nukahtaa rauhassa, sillä huomennakin Hän on sama.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että sinä et muutu. Maailma ympärilläni vaihtuu, oma sydämeni heilahtelee, mutta sinä pysyt. Anna minun tänään nojata sinuun samalla luottamuksella, jolla sinun omasi ovat sinuun nojanneet kaikkina aikoina. Vie minut sinun muuttumattomuutesi varassa huomiseen ja lopulta iankaikkisuuteen, jossa saan nähdä sinut kasvoista kasvoihin.

Aamen.