26. elokuuta

Lauluna kulkeva todistus

Psalmi 145 on Daavidin viimeinen psalmi, joka kantaa otsikon »Daavidin ylistysvirsi». Se on kirjoitettu aakkosrunon muotoon, jokaisen jakeen alkukirjain seuraa heprean aakkoston järjestystä. Tämä ei ole sattuma. Daavid halusi, että ylistys voidaan opetella, että se kulkee suusta suuhun, että se siirtyy isältä pojalle, äidiltä tyttärelle. Aakkosjärjestys on muistin apuväline, sukupolvien välinen silta.

Päivän jae nousee tästä laulusta kuin avain, joka avaa koko psalmin tarkoituksen: »Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi.» Tässä ei puhuta yhden ihmisen ylistyksestä, vaan ketjusta, jossa jokainen polvi ojentaa eteenpäin sen, minkä on itse vastaanottanut. Usko ei elä tyhjiössä. Se elää kerrottuna, lauluna, todistuksena.

Mitä isämme ovat meille kertoneet

Aasaf avaa 78. psalmin samalla tunnustuksella: »Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet.» Hänen sukupolvensa ei kohdannut Jumalaa vain omassa kokemuksessaan, he saivat sen perintönä. Kertomukset Egyptin orjuudesta, Punaisenmeren halkeamisesta, mannasta erämaassa, kaikki nämä elivät siinä, että joku oli kertonut. Aasaf jatkaa: »Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.»

Koorahilaiset toistavat saman 44. psalmissa: »Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.» Kuulemisen kautta usko sai juurensa. Isien todistus ei ollut menneisyyden kertomus, se oli elävää sanaa, joka kantoi nykyhetkeen.

Hiskia, parannuttuaan kuolemansairaudesta, lauloi saman totuuden: »Elävät, elävät sinua kiittävät, niinkuin minä tänä päivänä; isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.» (Jes. 38:19) Elävän tehtävä on kertoa. Hiljaisuus katkaisee ketjun, kertominen jatkaa sen.

Teroita lastesi mieleen

Mooses antoi Israelille käskyn, joka liittyy päivän jakeeseen erottamattomasti. Viidennessä Mooseksen kirjassa luetaan: »Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.» Tämä on kokonaisen elämän tehtävä, ei juhlapyhän tehtävä. Sana kulkee arjessa, ruokapöydässä, kävelyllä, illalla nukkumaan käytäessä, aamulla heräämässä.

Pääsiäisen viettoa määrätessään Herra sanoi: »Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä menot merkitsevät?' Niin vastatkaa: 'Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä.'» Juhla rakennettiin niin, että lapsi väkisinkin kysyisi. Vastaus oli aina valmiina, todistus Jumalan pelastavasta kädestä.

Sama toistuu Joosuan kirjassa, kun Jordan-virrasta nostetut kivet asetetaan Gilgaliin: »Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät isiltään ja sanovat: 'Mitä nämä kivet merkitsevät?'» Kivet eivät olleet muistomerkki menneille sukupolville, vaan tuleville. Niiden tarkoitus mainitaan suoraan: »Jotta kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herran käsi on väkevä, ja jotta te pelkäisitte Herraa, teidän Jumalaanne, ainiaan.»

Harmaapäisen tehtävä

Psalmissa 71 vanhuuteen ehtinyt rukoilija huutaa Jumalan puoleen sanoilla, jotka avaavat ylistysketjun toisen puolen: »Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.» Ikääntyvä uskova ei rukoile vain omasta jaksamisestaan, hän rukoilee siitä, että saisi vielä kertoa.

Vanhuus ei ole Raamatussa hiljaisuuden aikaa, vaan todistuksen aikaa. Mitä enemmän vuosia, sitä enemmän kertomista. Mitä pidempi tie taakse, sitä selvempänä nähdään Herran uskollisuus läpi vuosikymmenten. Tämä on harmaapäisen kallisarvoinen tehtävä nousevalle polvelle.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinä olet ketjun renkaassa. Joku on kertonut sinulle Jumalasta. Joku isovanhempi, vanhempi, opettaja, ystävä, naapuri, kirjailija jonka kirjan löysit. Joku on uskonut tehtävänsä ja siirtänyt eteenpäin sen, mitä on itse saanut. Sinä olet vastaanottanut perinnön, joka ei alkanut sinusta eikä lopu sinuun. Pysähdy tänään hetkeksi, kiitä Jumalaa niistä, jotka kertoivat sinulle.

Toisaalta sinä olet myös kertoja. Joku tulee perässäsi, lapsesi, lapsenlapsesi, sukulaisesi nuori, työtoverisi, naapurisi lapsi. Hän tarvitsee kuulla mitä Herra on sinulle tehnyt. Ei täydellistä teologiaa, vaan rehellisen todistuksen. Mistä Herra pelasti, miten Hän kantoi, missä Hän osoittautui uskolliseksi. Älä jätä kertomatta sitä, minkä olet itse nähnyt.

Lopuksi muistuta itseäsi siitä, että Jumalan voimalliset teot eivät loppuneet Raamatun aikoihin. Hän tekee niitä yhä, sinun ympärilläsi, sinun elämässäsi. Avaa silmäsi näkemään, avaa suusi julistamaan. Yksi sukupolvi ylistää toiselle, ja niin kantava virta kulkee eteenpäin, kunnes Herra tulee.

Herra, kiitos niistä, jotka kertoivat sinusta minulle. Kiitos siitä ketjusta, jossa sinun tekosi ovat kulkeneet sukupolvesta sukupolveen aina tähän päivään asti. Anna minulle rohkeutta kertoa eteenpäin, mitä olen sinusta nähnyt ja kokenut. Avaa suuni julistamaan sinun voimallisia töitäsi nousevalle polvelle. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.