25. elokuuta

Sana, joka kulkee sukupolvesta toiseen

Mooses puhuu kansalle juuri ennen kuin se astuu luvattuun maahan. Edessä on uusi elämä, uusi maa, uudet kiusaukset. Vanha sukupolvi jää erämaahan, uusi nousee ottamaan vastaan perinnön. Juuri tässä taitekohdassa Mooses sanoo sen, mikä määrittää koko kansan tulevaisuuden: »Ja opettakaa ne lapsillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.»

Jakeen sydän ei ole oppitunti, vaan elämä. Mooses ei käske vanhempia järjestämään lapsilleen erillistä uskonnonopetuksen hetkeä. Hän käskee puhua Jumalan sanasta silloin, kun istutaan kotona, kun käydään tietä, kun mennään maata, kun noustaan ylös. Toisin sanoen aina. Sana ei ole erillinen osa elämää, vaan elämän kudos, johon kaikki muu kutoutuu.

Teroita niitä lastesi mieleen

Sama opetus annetaan jo viidennen Mooseksen kuudennessa luvussa, ja sanoma vahvistetaan toistolla. »Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.» Heprean sana, joka käännetään »teroita», tarkoittaa kirjaimellisesti viilan käyttämistä, terän hiomista. Vanhempi hioo lapsen mieltä Jumalan sanalla niin kuin seppä hioo terää.

Tämä ei ole väkivaltaa eikä pakottamista. Hiominen tapahtuu kärsivällisesti, päivä päivältä, vähän kerrallaan. Sana asettuu lapsen sydämeen niin kuin terä saa muotonsa, ei yhdellä iskulla, vaan toistuvalla, lempeällä työllä. Vanhemman tehtävä ei ole tehdä lapsesta uskovaa, sen tekee Jumala. Vanhemman tehtävä on tarjota Sana niin lähelle, että lapsi tuntee sen omaksi ilmakseen.

Älä unhota, mitä olet nähnyt

Saman luvun aiemmassa kohdassa Mooses varoittaa: »Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille.» Tässä paljastuu opettamisen perusta. Vanhempi voi opettaa vain sitä, minkä hän itse muistaa. Vanhempi voi välittää vain sen, mikä elää hänen omassa sydämessään.

Unohtaminen on hiljainen vihollinen. Se ei tule yhdessä yössä, se hiipii vuosi vuodelta. Kun vanhempi unohtaa, mitä Herra on hänelle tehnyt, lapsi ei kuule Jumalan teoista. Kun vanhempi muistaa, lapsi saa perinnön, joka on aarretta kalliimpi. Hiskian sanat Jesajan kirjassa kantavat saman: »Elävät, elävät sinua kiittävät, niinkuin minä tänä päivänä; isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.»

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua

Daavid avaa Psalmissa 34 saman kutsun aivan henkilökohtaisesti: »Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.» Tässä ei ole etäistä saarnaa, vaan isän ääni, joka kutsuu lapsia lähelle. Daavid ei opeta ensisijaisesti sääntöjä eikä rituaaleja. Hän opettaa Herran pelkoa, sitä syvää kunnioitusta, joka on kaiken viisauden alku.

Sananlaskujen alku kantaa saman äänen: »Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni.» Sanan kätkeminen mieleen on lapsen oma vastuu, sanan tarjoaminen on vanhemman vastuu. Vanhempi ei voi pakottaa kätkemistä, hän voi vain varmistaa, että Sana on lähellä, saatavilla, eletyssä muodossa läsnä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sana ei ole erillinen oppiaine, vaan elämän kieli. Mooses ei jätä Jumalan sanaa yhden hetken sisälle. Hän vie sen aamuun ja iltaan, kotiin ja tielle, lepoon ja työhön. Jos puhumme Jumalasta vain pyhäpäivinä, lapsi oppii, että Jumala kuuluu pyhäpäiviin. Jos puhumme Hänestä silloin, kun istumme kotona ja silloin, kun käymme tietä, lapsi oppii, että Jumala kuuluu kaikkeen elämään.

Lapsi oppii ensin siitä, mitä hän näkee, vasta sitten siitä, mitä hänelle sanotaan. Tämä on opettamisen vaikein puoli. Vanhempi opettaa Sanaa eniten silloin, kun hän itse elää sen mukaan tavallisissa hetkissä. Anteeksipyyntö lapselle, kärsivällisyys väsymyksessä, rukous päivän alussa, kiitos pienestä asiasta. Nämä ovat opetustilanteita, jotka kantavat kauas.

Et kanna tätä yksin. Vanhemman tehtävä on suuri, mutta sen taakka ei ole sinun harteillasi. Sana itse tekee työnsä, kun se päästetään lapsen ympärille. Pyhä Henki vetää sydämiä Isän puoleen. Sinun osasi on uskollisuus pienissä toistoissa, ei lopputuloksen takaaminen. Anna Sanan virrata, anna Hengen toimia, anna lapsen omalla matkalla löytää Vapahtajansa.

Herra, kiitos Sanastasi, joka kulkee sukupolvesta toiseen. Anna minun muistaa se, mitä olet minulle tehnyt, niin että voin puhua siitä niille, jotka tulevat jäljessäni. Tee elämästäni paikka, jossa Sanasi on lähellä aamusta iltaan. Pyhä Henki, vedä lapsia, lastenlapsia, ja kaikkia rakkaitamme Isän sydämen puoleen. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.