24. elokuuta

Yön rukous, joka muuttaa suunnan

Psalmi 77 alkaa huudosta. Aasaf kohottaa äänensä Jumalan puoleen yön pimeydessä, hänen sielunsa kieltäytyy lohdutuksesta. Hän kysyy, onko Herra hyljännyt ainiaaksi, onko armo loppunut polvesta polveen, onko Jumala unohtanut olla laupias. Nämä eivät ole kevyitä kysymyksiä, ne nousevat ihmisestä, joka todella kärsii.

Keskellä tätä yötä tapahtuu käänne. Aasaf ei saa uutta vastausta taivaasta, hän ei näe näkyä, hän ei kuule ääntä. Hän tekee päätöksen. Hän kääntää katseensa pois omasta tilastaan ja ryhtyy muistelemaan sitä, mitä Herra on tehnyt. Tämän päätöksen jakeessa hän sanoo: »Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.»

Tutkisteleminen ei ole tässä älyllistä harjoitusta, se on sydämen toimintaa. Sana, jonka Aasaf valitsee, tarkoittaa hiljaista, syvää pohdiskelua, jossa mieli kulkee yhä uudelleen samojen tekojen yli kunnes ne avautuvat. Hän ei pakene tilannettaan, hän muuttaa sen, mihin katseensa kiinnittää.

Mietin sinun suuria tekojasi

Heti tämän jakeen jälkeen psalmi muuttaa sävyä. Aasaf alkaa muistella Punaisenmeren halkeamista, Mooseksen ja Aaronin johdatusta, vesiä, jotka näkivät Jumalan ja vapisivat. Mikään hänen olosuhteissaan ei ole muuttunut, mutta hänen sisällään on alkanut tapahtua. Suurten tekojen miettiminen avartaa ihmistä silloinkin, kun nykyhetki tuntuu kapealta.

Tämä on Raamatun toistuva malli. Kun sydän on raskas, käännetään katse Jumalan tekoihin. Daavid lauloi 145. psalmissa kansasta, joka näkee Jumalan luonteen: »He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi.» Valtakunnan kunnia ja Jumalan voima eivät ole abstrakteja käsitteitä, ne ovat tekoja, joita Hän on tehnyt ja yhä tekee. Niiden kertominen on rukousta, joka rakentaa uskoa kertojassa itsessään.

Saman psalmin ympäriltä nousee toinenkin todistus. Daavid sanoo 71. psalmissa: »Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.» Daavid ei odota, että kaikki on ohi, ennen kuin avaa suunsa. Kaiken päivää hänen kielensä julistaa, mitä Jumala on tehnyt. Tämä on suunta, joka kestää senkin kun vihollinen vielä seisoo lähellä.

Muisti ja usko

Israelin koko vaellus oli rakennettu muistamisen varaan. Pääsiäisateria muisti orjuudesta vapauttamisen, lehtimajat muistivat erämaan suojelua, sapatti muisti luomistyön. Jumala ei pelännyt antaa kansalleen rituaaleja, jotka pitivät teot mielessä, sillä Hän tunsi ihmisen sydämen. Unohdamme nopeasti, ja unohtaminen on uskonelämän hiljainen vihollinen.

Tutkisteleminen on muistamisen aktiivinen muoto. Se ei ole haaveilua menneestä, se on Jumalan tekojen kantamista nykyhetkeen niin, että ne valaisevat sen. Aasaf ei pakene yöstään muistoihin, hän tuo muistot yöhönsä. Ero on suuri. Toinen on pakoa, toinen on uskoa.

Uuden liiton lukijalla on enemmän tutkisteltavaa kuin Aasafilla. Hän voi katsoa ristille, jossa Jumalan suurin teko on tehty näkyväksi. Hän voi katsoa avoimeen hautaan, joka julistaa, että kuolema on voitettu. Hän voi katsoa ylösnousseen Kristuksen kasvoihin, jotka ovat sama eilen, tänään, iankaikkisesti. Tutkisteltavaa riittää joka päivälle, joka yölle, joka hetkelle, jossa pimeys yrittää saada viimeisen sanan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä jää kuuntelemaan vain omaa yötäsi. Aasaf oli rehellinen ahdistuksensa kanssa, hän kirjoitti sen muistiin, mutta hän ei jättänyt katsettaan sinne. Sinulla on lupa olla rehellinen tilanteessasi, sinulla on myös vapaus kääntää katseesi Jumalan tekoihin. Tämä ei ole pakoa todellisuudesta, tämä on suuremman todellisuuden katsomista.

Anna muistille tilaa. Mitä Jumala on tehnyt elämässäsi, mitä Hän on tehnyt seurakunnassa, mitä Hän on tehnyt Raamatun sivuilla, mitä Hän on tehnyt Kristuksessa. Muistille on annettava aikaa, sille on annettava sanoja, sille on annettava paikka. Tutkistele rauhassa, älä kiirehdi pois Jumalan tekojen äärestä.

Anna kielesi puhua. Daavid yhdisti tutkistelun ja julistamisen. Sisäinen miettiminen muuttuu ulkoiseksi kertomiseksi, kun sen aika tulee. Sano ääneen, mitä Jumala on tehnyt. Kerro lapsillesi, kerro seurakunnallesi, kerro itsellesi. Sanat, jotka tunnustavat Jumalan tekoja, vahvistavat sen sydäntä, joka ne lausuu.

Herra, kun yö on pitkä ja sydämeni huutaa, opeta minua kääntämään katseeni sinun töihisi. Anna minun tutkistella sitä, mitä olet tehnyt, mietti sitä, mitä olet luvannut, muistaa sitä, kuka sinä olet. Anna kieleni puhua valtakuntasi kunniasta silloinkin, kun ympärilläni on pimeää. Jeesuksen Kristuksen, ylösnousseen Vapahtajan, nimessä.

Aamen.