22. elokuuta

Mooseksen rukous ajan keskellä

Psalmi 90 on Vanhan testamentin vanhin psalmi. Sen kirjoittaja on Mooses, Jumalan mies, joka oli vienyt Israelia neljäkymmentä vuotta erämaan halki. Hän oli nähnyt sukupolven kuolevan matkalla, hän oli haudannut Mirjamin ja Aaronin, hän tiesi ettei itsekään saisi astua luvattuun maahan. Tämän miehen sydämestä nousi rukous, joka mittaa ihmiselämän lyhyyden Jumalan iäisyyttä vasten.

Psalmi alkaa Jumalan suuruudesta, kulkee ihmisen katoavaisuuden kautta, päätyy lopulta pyyntöön. Viimeiset jakeet eivät ole epätoivon huutoa, vaan tyynesti kannettua anomista: »Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi. Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.»

Mooses tietää, ettei oma elämä ole loputon. Hän silti pyytää, että Jumala antaisi tehdyn työn kantaa. Pyyntö toistetaan kahdesti, ei epävarmuudesta, vaan painokkuudesta. Tämä on sydämen huokaus, joka tunnistaa oman kätensä rajat, anoo silti taivaan siunausta käden työn ylle.

Tulkoon osaksemme laupeus

Ennen kuin Mooses pyytää menestystä työlleen, hän pyytää laupeutta. Tämä järjestys on tärkeä. Hän ei sano ensin, että työ menestyisi, sitten että Jumala olisi armollinen. Hän aloittaa armosta. »Tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus.»

Habakuk rukoili samaa sydäntä kantaen: »Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta.» Profeetta tiesi, että ilman laupeutta ei ole tekoja, joista voisi iloita. Jumalan työ ihmisessä alkaa aina armosta, sen päälle rakentuu kaikki muu.

Asaf rukoili Psalmissa 80: »Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.» Sama pyyntö toistuu jakeessa seitsemän, sama tunnustus: ilman Jumalan kasvojen valoa ei ihminen tule autetuksi. Kättemme työn menestys ei ole irrallinen siunaus, se virtaa Hänen läsnäolostaan.

Heitä työsi Herran haltuun

Sananlaskut tiivistää saman opetuksen yhteen lauseeseen: »Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.» (Sananl. 16:3) Tämä on sama vierittämisen kuva, jonka näemme läpi Raamatun. Työ ei ole vain ihmisen omissa käsissä, se annetaan Herran haltuun, sieltä se palaa siunattuna.

Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle yhden Uuden testamentin selkeimmistä jakeista tästä todellisuudesta: »Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.» (1. Kor. 3:7) Paavali istutti, Apollos kasteli, kasvun antoi Jumala. Käden työ on todellista, kasvu on Jumalan.

Jesaja avaa tämän vielä syvemmin: »Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.» (Jes. 26:12) Profeetta näkee taakseen ja huomaa, ettei mikään hyvä työ ole syntynyt ilman Jumalaa. Käsi liikkui, mutta voima oli Hänen. Tämä ei vie ihmiseltä vastuuta, se vapauttaa hänet kantamasta kuormaa yksin.

Ja heidän lapsensa sinun kunniasi

Mooseksen rukouksessa on yksi piirre, joka on helppo ohittaa. Hän ei rukoile vain omalle sukupolvelleen. »Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.» Tämä rukous kulkee yli oman ajan. Mooses tietää, ettei kaikki valmistu hänen päivinään, hän anoo silti, että lapset näkisivät sen, mikä häneltä jäi näkemättä.

Koorahilaisten psalmi muistaa tämän saman ketjun: »Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.» (Ps. 44:1) Jumalan teot kulkevat polvesta polveen. Yksi sukupolvi näkee, toinen kuulee, kolmas kertoo eteenpäin. Tämä ketju ei katkea, ellei sitä päästetä katkeamaan.

Daavid huusi Psalmissa 118 lyhyen mutta painokkaan rukouksen: »Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!» Tämä on uskovan sydän pelkistettynä. Kaksi pyyntöä, jotka kuuluvat yhteen. Apu ja menestys virtaavat samasta lähteestä. Ihminen ei luo niitä, hän vastaanottaa ne.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tee työsi, anna se Herralle. Mooses ei pyytänyt, että Jumala tekisi työn hänen puolestaan. Hän pyysi, että Jumala siunaisi käden työn. Käsi liikkui, työ tehtiin, lopputulos annettiin Herralle. Älä jää odottamaan, kunnes kaikki tuntuu valmiilta. Tee se, mikä on edessäsi tänään, vieritä sen menestys Hänen huolekseen.

Pyydä laupeutta ennen menestystä. Älä rukoile vain tulosta, rukoile Hänen läsnäoloansa. Jos kättemme työ menestyy ilman Hänen kasvojensa valoa, menestys jää tyhjäksi. Mooseksen järjestys on viisaan järjestys: ensin armo, sitten työ, sitten siunaus, joka kantaa yli oman ajan.

Rukoile lasten näkevän, mitä sinä et ehkä näe. Kaikki ei valmistu sinun päivinäsi. Mooses ei nähnyt luvattua maata, hänen rukouksensa kantoi silti lapset perille. Sinun työsi kantaa sukupolvia eteenpäin, kun se on jätetty Herran haltuun. Tämä on rukous, jota kannattaa rukoilla.

Herra, meidän Jumalamme, tulkoon osaksemme sinun laupeutesi. Suo menestyä kättemme työn, sillä emme luota omiin käsiimme vaan sinun siunaukseesi. Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi, kantakoon työmme hedelmänsä sukupolville, joita emme itse näe. Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme, nimessä.

Aamen.