20. elokuuta

Salomon virsi matkalaisille

Psalmi 127 kuuluu matkalauluihin, joita pyhiinvaeltajat lauloivat noustessaan ylös Jerusalemiin. Salomo, kuningas, joka itse oli rakentanut Herran temppelin, kirjoittaa virren, jossa rakentaminen asetetaan oikeaan järjestykseensä. Hän ei kiellä rakentamista, hän ei kiellä vartioimista. Hän vain muistuttaa, mistä työn hedelmä lopulta tulee.

Päivän jae kantaa kahta kuvaa: huoneen rakentaminen, kaupungin varjeleminen. Toinen on luomista, toinen on suojelemista. Toinen katsoo eteenpäin, toinen pitää koossa sitä, mikä on jo olemassa. Molemmissa ihminen tekee oman osansa, molemmissa Herra tekee sen, mikä on Hänen osansa.

Salomon sanat eivät vapauta työstä, ne vapauttavat työn turhuudesta. »Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.» Vaiva on todellista, hiki on todellinen, käden työ on todellinen. Mikään tästä ei kanna, jos Herra ei ole mukana. Tämä on Salomon kokemus, tämä on jokaisen vanhurskaan kokemus.

Ihmisen suunnitelma ja Herran askel

Sananlaskut 16:9 sanoo saman totuuden eri sanoin: »Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.» Sydän aivoittelee, Herra ohjaa. Tämä ei ole jännite, joka pitäisi ratkaista, vaan järjestys, joka pitäisi tunnustaa. Sinulla on lupa suunnitella, sinulla on lupa rakentaa, sinulla on lupa nähdä vaivaa. Askel kuitenkin lasketaan Herran kämmenelle.

Salomo itse oppi tämän kantapään kautta. Hän rakensi temppelin, hän rakensi palatsin, hän rakensi puutarhansa, hän rakensi kaupunkinsa. Saarnaajan kirjassa hän kuitenkin sanoo, että kaikki oli turhuutta, kunnes hän palasi Herran pelkoon. Rakennus ilman Herraa on tyhjä rakennus, vaikka kivet olisivat kuinka kalliita.

Sananlaskut 21:30 vahvistaa saman: »Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan.» Seuraava jae menee vielä lähemmäs Salomon virren ydintä: »Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.» Hevonen varustetaan, työ tehdään, valmistautuminen on paikallaan. Voitto ei silti synny varustuksesta, vaan Hänestä, joka voiton antaa.

Istuttaja, kastelija, kasvun antaja

Paavali tarttuu samaan totuuteen Korinton seurakunnalle. He olivat alkaneet ihailla Paavalia, toiset Apollosta, kolmannet Keefasta. Paavali oikaisee: »Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.» Istuttajan työ on todellinen, kastelijan työ on todellinen. Kasvu ei synny kummastakaan, kasvu syntyy Jumalasta.

Samassa luvussa Paavali sanoo seurakunnalle: »me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.» Tässä on Salomon virren uuden liiton kaiku. Seurakunta itse on Herran rakennus. Sen kivet ovat eläviä, sen muurit kantavat ristin painon, sen kulmakivi on Kristus.

Paavali varoittaa myös: »jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.» Voi rakentaa Herran rakennukselle aineksia, jotka eivät kestä tulta. Voi rakentaa ihmisten suosiosta, omasta kunniasta, ohimenevästä mielihyvästä. Salomon virsi kysyy meiltä jo etukäteen sen, minkä tuli aikanaan kysyy: kuka tämän rakentaa, ja millä aineksilla.

Vartija, joka ei torku

Jakeen toinen puolisko kääntyy kaupungin varjeluun. »Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.» Psalmi 33 vahvistaa: »Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa.» Suuri armeija ei tuo turvaa, paksu muuri ei tuo turvaa. Turva tulee siitä, että »Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa.»

Psalmi 121 on toinen matkalaulu, joka kulkee rinta rinnan Salomon virren kanssa. »Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.» Ihmisvartija torkkuu, Herran silmä ei sulkeudu. Ihmismuuri murenee, Herran varjo pysyy.

Jesaja näkee saman vartioinnin profeetallisesti: »Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä.» Herra asettaa vartijat, vartijoiden tehtävä on huutaa Hänen puoleensa. Vartija ei pelasta kaupunkia, vartija muistuttaa Pelastajasta.

Toinen matkalaulu, Psalmi 124, alkaa sanoilla: »Ellei Herra olisi meidän kanssamme — näin sanokoon Israel.» Tämä on kansan tunnustus jälkikäteen. Vasta kun katsotaan taaksepäin, nähdään selvästi, kuka todella varjeli. Vartija valvoi, mutta varjeli Herra.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tutki, kuka rakentaa. Sinulla on elämässäsi rakennuksia, joita yrität pystyttää. Perhe, työ, palvelutehtävä seurakunnassa, sisäinen elämä Jumalan kanssa. Salomon virsi ei kysy, oletko ahkera, vaan kuka rakentaa. Pysähdy tämän kysymyksen eteen ennen kuin nostat seuraavan kiven.

Tee työsi, levitä huoli Herralle. Vanhurskaus ei tarkoita laiskuutta. Salomo ei kehota lopettamaan rakentamista, hän kehottaa rakentamaan Herran kanssa. Hevonen varustetaan, sitten voitto annetaan Hänen käsiinsä. Tee se, mikä on sinun osasi, anna Herralle se, mikä on Hänen osansa.

Lepää siinä, että Hän varjelee. Sinun ei tarvitse olla itsesi vartija. Herran silmä ei sulkeudu, Hänen varjonsa on oikealla puolellasi. Voit nukkua tämän yön rauhassa, sillä Hän, joka rakentaa huoneesi, varjelee myös sen oven.

Herra, ota tämä elämä käsiisi, kaikki se mitä yritän rakentaa, kaikki se mitä yritän varjella. Opeta minut näkemään, mikä työ kantaa hedelmää sinun kanssasi ja mikä työ on turhaa ilman sinua. Ole sinä rakentajani, ole sinä vartijani, ole sinä rauhani. Jeesuksen Kristuksen, kulmakiven, nimessä.

Aamen.