19. elokuuta

Vuorisaarnan päätöskuva

Jeesus on opettanut kansalle vuorella. Hän on puhunut autuaaksi julistuksista, suolan ja valon kutsumuksesta, rukouksesta, paastosta, vihollisten rakastamisesta, taivasten valtakunnan etsimisestä. Nyt opetus lähestyy loppuaan, Jeesus kääntää katseen siihen, mitä kuulluille sanoille tehdään. »Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.»

Jeesus ei kysy kuulijoiltaan, ovatko he ymmärtäneet vuorisaarnan. Hän kysyy, aikovatko he toimia sen mukaan. Tähän kohtaan Vuorisaarna kärjistyy. Kaikki edellinen opetus odottaa vastausta, jota ei voi antaa sanoilla, vaan ainoastaan elämällä.

Kuuleminen ja tekeminen

Luukas tallensi saman opetuksen omassa evankeliumissaan vieläkin paljaammin. »Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan-minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.» (Luuk. 6:47) Vastakohta seuraa heti perään: »Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri.» (Luuk. 6:49)

Kahden rakentajan välillä ei ole eroa siinä, mitä he ovat kuulleet. Molemmat ovat kuulleet samat sanat. Ero on siinä, mitä kuullulle tehdään. Toinen kaivaa syvälle, kunnes osuu kallioon. Toinen rakentaa nopeasti maan pinnalle. Pinnasta katsoen molempien huoneet näyttävät samalta. Vasta virta paljastaa, kumpi perustus kantaa.

Tämä on opetus, jota Jeesus toisti monin tavoin. Ennen ristin yötä, kun Hän oli pessyt opetuslastensa jalat, Hän sanoi: »Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.» (Joh. 13:17) Autuus ei lepää tietämisen päällä, vaan tietämisen ja tekemisen liitossa. Kun nainen huusi kansanjoukosta siunausta Jeesuksen äidille, Hän vastasi: »Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.» (Luuk. 11:28)

Perustus, joka jo on pantu

Vertauksessa on kallio, jolle ymmärtäväinen mies rakentaa. Mikä on tämä kallio? Paavali vastaa Korinttilaisille selkeästi. »Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.» (1. Kor. 3:10-11)

Kallio ei ole ihmisen oma vakaumus, ei oma hyvyys, ei oma uskonnollinen suoritus. Kallio on Kristus itse. Jeesuksen sanojen tekeminen on rakentamista Hänen päälleen, ei jonkun ulkoisen säännöstön noudattamista. Kun ihminen tekee sen, mitä Jeesus on sanonut, hän ankkuroituu Kristukseen, joka on perustus, jota kukaan ei voi siirtää.

Tähän liittyy opetus, jota Jaakob kantoi seurakunnalle apostolisena aikana. »Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.» (Jaak. 2:17) Hän vahvisti: »Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.» (Jaak. 2:26) Jaakob ei aseta tekoja uskon paikalle, hän kertoo, miltä elävä usko näyttää. Elävä usko kuulee Jeesuksen sanat, elävä usko myös tekee niiden mukaan.

Tunteminen, joka näkyy

Johannes kirjoitti vanhana apostolina seurakunnille saman totuuden vielä yhdellä tavalla. »Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.» (1. Joh. 2:3) Kristuksen tunteminen ei jää tunteen tai tunnustuksen tasolle. Se astuu elämään, näkyy päätöksissä, kuuluu sanoissa, painuu valintojen kallioon.

Tämän kuulemisen ja tekemisen liitto kantaa myös rukouksen elämään. »Ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.» (1. Joh. 3:22) Yhteys Isään syvenee siellä, missä Pojan sanat tulevat eletyiksi. Johannes jatkaa: »Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.» (1. Joh. 3:24)

Psalmista on tiivistänyt saman vanhan liiton kielellä: »Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat.» (Ps. 111:10) Viisaus alkaa siitä, että ihminen kunnioittaa Herraa, ymmärrys avautuu siellä, missä viisautta noudatetaan. Tämä on sama linja, jonka Jeesus piirsi vuorella, ymmärtäväinen mies on se, joka noudattaa kuulemaansa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä tyydy kuulemaan ohi. Sana voi tulla korviin, jäädä mieleen, sytyttää hetken hartauden, valua sitten pois ilman jälkeä. Jeesus varoittaa juuri tästä. Kuulluista sanoista syntyy joko kallio tai hiekka, riippuen siitä, mitä niille tehdään. Tämän päivän jakeessa on yksi sana, joka tahtoo tulla teoksi sinun elämässäsi. Kysy, mikä se on.

Rakenna Kristuksen päälle, älä Kristuksen viereen. Perustus on pantu, sitä ei tarvitse keksiä uudelleen. Sinun tehtäväsi ei ole etsiä kalliota, vaan rakentaa sille kalliolle, joka jo kantaa. Jokainen tottelemisen teko on yksi tiili sille perustukselle, joka kestää virran, kun se aikanaan tulee.

Anna teoille niiden oikea paikka. Tekeminen ei pelasta, perustus pelastaa. Tekeminen ei silti ole irrallinen pelastuksesta, se on elävän uskon hengitys. Älä pelkää tekoja, ikään kuin ne uhkaisivat armoa. Pelkää pikemminkin kuulemista, joka ei koskaan muutu elämäksi.

Herra Jeesus, sinä olet ainoa perustus, jolle elämä voidaan rakentaa. Avaa korvani kuulemaan sanasi, avaa sydämeni tekemään niiden mukaan. Älä anna minun jäädä pinnalle silloin, kun sinä kutsut kallioon. Pidä minua kiinni itsessäsi, kun virrat aikanaan tulevat, ja anna sen huoneen, jonka sinun sanaasi rakennan, kestää siihen päivään, jolloin sinä tulet.

Aamen.