14. elokuuta

Kutsu iloon

Psalmi 32 on Daavidin laulu syntien anteeksiantamuksen autuudesta. Se alkaa sanoilla: »Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty.» Daavid kuvaa, miten hän vaikeni synnistään ja hänen luunsa riutuivat, kunnes hän tunnusti rikkomuksensa Herralle. Anteeksiantamus avasi padon, sydän pääsi vapaaksi. Tämän kokemuksen päätteeksi nousee psalmin viimeinen jae, kutsu, joka kuuluu kaikille, jotka ovat samaan armoon päässeet.

»Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.» Tämä ei ole tunnelman ylläpitoa, ei velvoitettua hymyä. Tämä on luonnollinen vastaus sille, mitä on tapahtunut. Kun synti on otettu pois, sydän laulaa. Kun Herra on tullut turvaksi, suu avautuu kiittämään.

Ilon kohde

Jakeen tärkein sana ei ole »iloitkaa» vaan »Herrassa». Daavid ei käske iloitsemaan olosuhteista, ei terveydestä, ei menestyksestä, ei edes itse anteeksiantamuksen tunteesta. Ilon kohde on Herra itse. Hän on se, johon vanhurskas turvaa, Hän on se, jonka edessä oikeamielinen seisoo pelkäämättä tuomiota.

Sama opetus kantaa läpi psalmien. Daavid sanoo Psalmissa 64:10: »Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.» Huomaa, miten ilo ja turva kulkevat rinnakkain. Ne eivät ole eri asioita, ne ovat saman sydämen kaksi puolta. Se, joka turvaa Herraan, iloitsee Hänessä, sillä turva on Hänen luonteessaan, ja Hänen luonteensa on hyvä.

Psalmi 97:12 toistaa kutsun: »Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.» Ilo ja kiitos asuvat saman katon alla. Kun sydän tietää, kenen edessä se seisoo, suu ei voi pidättää kiitosta. Pyhä nimi ei ole kaukainen abstraktio, se on sen Jumalan nimi, joka on antanut anteeksi, peittänyt, ottanut omaksensa.

Iloitkaa aina

Apostoli Paavali kantaa saman kutsun uuden liiton seurakunnalle. Hän kirjoittaa vankilasta Filippiläiskirjeessä 4:4: »Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!» Paavali ei kirjoita näitä sanoja vapaudessa, ei rauhassa, ei mukavuudessa. Hän kirjoittaa ne ketjuissa. Silti hän toistaa kutsun kaksi kertaa, ikään kuin tietäisi, että kerran sanominen ei riitä.

Sana »aina» on tärkeä. Se ei jätä mitään päivää ulkopuolelle. Se ei sano: »iloitkaa hyvinä päivinä» tai »iloitkaa silloin kun tunnette siltä». Se sanoo »aina». Tämä on mahdollista vain siksi, että ilon kohde ei muutu. Olosuhteet muuttuvat, mieliala vaihtelee, terveys heittelee, mutta Herra pysyy. Hänessä iloitseminen on aina mahdollista, sillä Hän on aina sama.

Tämä ei tarkoita, että uskovan elämästä katoaisi suru. Daavid itse kirjoitti psalmin, jossa sanotaan: »silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.» Itku saa olla. Suru saa tulla vieraaksi. Pohjavirta kuitenkin kulkee toiseen suuntaan. Aamu tulee aina, ja aamun mukana ilo, joka ei perustu omaan jaksamiseen vaan Herran uskollisuuteen.

Oikeamielisten lauluja

Daavid suuntaa kutsun kahdelle ryhmälle, vanhurskaille ja oikeamielisille. Hän ei puhu täydellisille, ei moitteettomille, ei niille, jotka eivät ole koskaan langenneet. Hän puhuu niille, jotka on tehty vanhurskaiksi armosta, jotka on suoristettu Herran työn kautta. Hän itse oli langennut syvälle, hän tiesi sen omakohtaisesti. Vanhurskas on tässä se, jonka rikokset on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty.

Ilovirsien veisaaminen kuuluu siis niille, joiden suu on ensin saanut tunnustaa syntinsä. Ilo ei nouse synnin kieltämisestä vaan sen tunnustamisesta. Niin kauan kuin ihminen vaikenee, hänen luunsa riutuvat. Kun hän avaa suunsa Herran edessä, Herra avaa hänen suunsa kiitokseen.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tarkista ilosi kohde. Jos ilosi nousee siitä, mitä sinulla on, mitä saavutat, mitä ihmiset sinusta ajattelevat, se on aina vaarassa kadota. Jos ilosi nousee Herrasta, Hänen luonteestaan, Hänen työstään sinussa, se kestää senkin päivän, jolloin kaikki muu pettää. Anna ilosi juurtua siihen, mikä ei muutu.

Anna anteeksiantamuksen synnyttää laulu. Jos olet tänään tunnustanut syntisi Herralle, anna sen avata sydämesi kiitokseen. Älä jää muistelemaan synnin painoa sen jälkeen, kun Herra on sen ottanut pois. Hän on peittänyt, mitä Hän on peittänyt. Sinun osasi on iloita, että näin on tehty, ei kaivella sitä takaisin näkyviin.

Liity oikeamielisten lauluun. Ilovirsien veisaaminen ei ole yksinäistä työtä. Daavid kutsuu kaikkia vanhurskaita yhdessä, kaikkia oikeamielisiä yhdessä. Seurakunnan tehtävä on olla paikka, jossa tämä laulu kuuluu, jossa anteeksiantamuksen saaneet voivat avata suunsa yhdessä. Älä jää sivuun. Sinun äänesi kuuluu siihen kuoroon.

Herra, kiitos siitä, että olet antanut syntini anteeksi ja peittänyt rikkomukseni. Kiitos siitä, että ilo ei ole minun tunteistani kiinni, vaan sinun muuttumattomasta luonteestasi. Avaa suuni veisaamaan sinulle silloinkin, kun olosuhteet eivät anna siihen aihetta, sillä sinä itse olet aiheeni. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.