11. elokuuta

Sana, joka asuu

Paavali kirjoittaa Kolossan seurakunnalle vankeudesta käsin. Kaupungissa on noussut opetuksia, jotka houkuttelevat uskovia pois Kristuksen yksinkertaisesta tuntemisesta filosofian, mystisten kokemusten, askeettisten harjoitusten suuntaan. Tähän tilanteeseen apostoli ei vastaa rakentamalla uutta järjestelmää, vaan kutsumalla seurakunnan sydäntä takaisin perustalle: »Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana.»

Verbi »asukoon» on samaa sukua kuin sana, jolla puhutaan kotonaan olemisesta. Paavali ei kehota vain vierailemaan Sanan parissa, vaan antamaan sille koti. Kristuksen sana ei jää eteiseen lukijan elämässä, se astuu sisään, asettuu, levittää tavaransa, jää pysyvästi. Lisämääre »runsaasti» sulkee pois kaikki niukat mitat. Ei tilkkoja, ei ripauksia, vaan yltäkylläisesti.

Tämä on jakeen ensimmäinen kutsu. Ennen kuin opetus, ennen kuin laulu, ennen kuin yhteinen kiitos, on Sanan asuminen sisimmässä. Mitään ei voi virrata ulospäin siitä, mikä ei ensin ole täyttänyt sisintä.

Sydämen kätköpaikka

Psalmista tunsi tämän asumisen jo kauan ennen Paavalia. Psalmissa 119:11 hän tunnustaa: »Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.» Kätkeminen ei ole piilottamista vaan tallettamista. Se on sydämen aitan täyttämistä Sanalla niitä päiviä varten, jolloin kiusaus tulee yllättäen, eikä ole aikaa etsiä.

Mooses opetti Israelille saman, ennen kuin kansa astui luvattuun maahan. »Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi.» (5. Moos. 6:6) Sana ei ollut tarkoitettu vain temppelin seinille, vaan kotien pihtipieliin, porttien pieliin, lasten korviin, vanhempien huulille. Sen tuli ympäröidä elämä joka suunnasta, sillä ympäristö, jossa Sana asuu, alkaa muistuttaa Sanaa.

Job ilmaisi tämän vielä henkilökohtaisemmin: »Hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.» (Job 23:12) Tämä on järjestyksen kysymys. Mikä saa sydämessä etusijan, omat päätökset vai Hänen sanansa? Jobin elämä oli järkkynyt kaikilta pinnoilta, sisin pysyi, sillä sisimmässä asui Sana.

Elävä ja voimallinen

Heprealaiskirje muistuttaa siitä, miksi Sanan asuminen muuttaa ihmistä. »Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.» (Hepr. 4:12) Sana ei ole pelkkä teksti, se on elävää ainetta, joka tekee työtään sisältä päin.

Sanan asuminen on siis aktiivinen tila, ei passiivinen säilytys. Jeesus itse sanoi opetuslapsilleen: »Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.» (Joh. 15:7) Pysyminen on molemminpuolista. Uskova pysyy Kristuksessa, Kristuksen sana pysyy uskovassa. Tästä keskinäisestä asumisesta nousee rukous, joka vastataan.

Jeremia kuvasi Sanan vastaanottamista jopa ruoan kielikuvalla: »Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo.» (Jer. 15:16) Ravinto ei jää lautaselle, se sulaa, muuttuu elimistön osaksi, antaa voimaa elää. Sama tapahtuu Sanalle sydämessä.

Lauluksi muuttuva runsaus

Kun Sana asuu runsaasti, se ei jää hiljaiseksi. Paavali jatkaa: »opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.» Sisin täyttyminen muuttuu ulospäin yhteiseksi rakennukseksi. Veljet opettavat veljiä, sisaret neuvovat sisaria, virsi kantaa totuutta laulun siivin sinne, mihin saarna ei aina yllä.

Efesolaiskirjeessä apostoli kirjoittaa sanasta sanaan saman opetuksen: »Puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle.» (Ef. 5:19) Laulu on yhtä aikaa yhteinen, opetuksen kantaja, sekä henkilökohtainen, sydämen ilon ilmaus. Kumpaakaan ei voi korvata toisella.

Yhteinen veisuu on seurakunnan tapa muistaa. Kun yksi väsyy, toisen ääni kantaa hänet melodian läpi. Kun toinen vaikenee, kolmas alkaa. Näin Kristuksen sana kiertää joukon keskellä, opettaa silloinkin, kun kukaan ei opeta pönttöön astuneena.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Anna Sanalle sija sisimmässäsi. Älä tyydy vierailuun, anna asuinpaikka. Tämä tapahtuu päivittäisellä lukemisella, hitaalla pohtimisella, ulkoa opettelemisella silloin kun joku jae erityisesti puhuu. Sana, joka asuu sisällä, on aina käden ulottuvilla silloin, kun ulkonaiset kirjat ovat kaukana.

Anna Sanan virrata ulos lauluna ja sanana. Sisin runsaus näkyy ulkona. Veisaa yksin keittiössä, laula yhdessä seurakunnassa, kysy ja kuule veljiltä ja sisarilta. Älä jätä Kristuksen sanaa yksinäiseksi aarteeksi, anna sen rakentaa muita sinun kauttasi, kuten se rakentaa toisten kautta sinua.

Herra Jeesus, anna sanasi asua runsaasti sydämessäni, ei vieraana, vaan kotonaan. Painu sisimpääni niin, että ajatukseni, puheeni, lauluni saavat sinusta värinsä. Anna minun olla seurakunnassani veli ja sisar, jonka kautta sanasi kantaa toista. Sinun nimessäsi.

Aamen.