9. elokuuta

Alku, joka kantaa kaiken muun

Sananlaskujen yhdeksäs luku asettaa kaksi pöytää lukijan eteen. Toisella puolella on Viisaus, joka on rakentanut talonsa ja kutsuu sisään syömään leipää ja juomaan viiniä. Toisella puolella on Tyhmyys, joka istuu ovellaan ja kutsuu ohikulkijoita salatun veden ääreen. Näiden kahden välissä, kuin kynnyskivenä, lepää päivän jae: »Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.»

Sana »alku» ei tarkoita tässä pelkästään ajallista alkua, ikään kuin viisaus jatkuisi sitten omilla jaloillaan. Heprean reshit tarkoittaa myös perustaa, päätä, parasta osaa. Herran pelko ei ole vain ensimmäinen askel viisauden tiellä, se on koko tien kantava perusta. Ilman sitä ei ole viisautta, on vain tietoa, joka paisuttaa.

Tämän saman totuuden Daavid laulaa psalmissa: »Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat.» (Ps. 111:10) Sananlaskujen ensimmäisessä luvussa sama lause kaikuu uudelleen: »Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.» (Sananl. 1:7) Raamattu palaa tähän kynnykseen aina uudestaan, sillä koko hengellinen elämä lähtee siitä, miten suhtaudumme Pyhään.

Mitä Herran pelko on

Herran pelko ei ole orjan kauhua isäntänsä edessä. Se ei ole jähmettävää säikkyä, joka pakottaa piiloutumaan. Se on sitä syvää kunnioitusta, joka syntyy, kun ihminen näkee, kuka Jumala todella on. Se on tietoisuus pyhästä, joka muuttaa askelten suunnan, sanojen painon, sydämen liikkeet.

Job sai oppia tämän erään elämänsä raskaimman jakson päätteeksi. Jumala ei vastannut hänen kysymyksiinsä suoraan, vaan avasi hänelle näyn omasta suuruudestaan. Tuon kohtaamisen jälkeen Job kirjoittaa muistiin lauseen, joka kantaa kuin tiivistetty Sananlaskujen kirja: »Katso, Herran pelko, se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.» (Job 28:28)

Huomaa, miten Job yhdistää Herran pelon pahan karttamiseen. Herran pelko ei ole tunne, joka jää sydämen sisälle, vaan se astuu jalkoihin ja käsiin. Ihminen, joka pelkää Herraa, kääntyy pois siitä, mikä Häntä loukkaa. Saarnaaja tiivistää koko kirjansa lopussa saman: »Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.» (Saarn. 12:13)

Pyhimmän tunteminen

Jakeen jälkimmäinen puolisko kuljettaa askeleen pidemmälle. »Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.» Herran pelko on alku, tunteminen on hedelmä. Sananlaskujen toisessa luvussa kerrotaan, mitä etsiminen vaatii: jos viisautta huudetaan ääneen, jos sen perään kuljetaan kuin kätketyn aarteen, »silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.» (Sananl. 2:5)

Tunteminen ei ole tässä päässä säilytettävää tietoa. Heprean jada tarkoittaa läheistä, sisäistä tuntemista, sellaista joka syntyy yhdessä elämisestä. Daavid antoi Salomolle juuri tämän neuvon valtaistuimen kynnyksellä: »opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä.» (1. Aikak. 28:9) Tunteminen syntyy palvelemisessa, palveleminen syntyy tuntemisesta.

Agur tunnustaa nöyrästi Sananlaskujen 30. luvussa: »Enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.» Tämä ei ole oppineen miehen kerskailu vaan rehellisen sydämen tunnustus. Pyhimmän tunteminen on lahja, ei suoritus. Sen edessä viisaimmankin on laskettava päänsä.

Tunteminen Pojan kautta

Uusi testamentti kantaa tämän tuntemisen sen täyteyteen. Jeesus sanoo: »Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.» (Matt. 11:27) Pyhimmän tunteminen ei avaudu meille omien ponnistustemme kautta, vaan Pojan ilmoituksen kautta.

Jeesus rukoilee ylimmäispapillisessa rukouksessaan: »Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.» (Joh. 17:3) Pyhimmän tunteminen ei ole vain ymmärryksen kruunu, se on iankaikkinen elämä itse. Johannes vahvistaa: »Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen.» (1. Joh. 5:20)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä rakenna ymmärrystäsi tyhjälle perustalle. Maailma tarjoaa loputtomasti tietoa, taitoa, tekniikkaa, mutta jos näiden alta puuttuu Herran pelko, koko rakennelma seisoo hiekalla. Aloita aamusi siitä kynnyskivestä, jolle koko viisaus lepää. Tunnusta, kuka Jumala on, asetu Hänen edessään pieneksi.

Etsi tuntemista, älä vain tietoa. Pyhimmän tunteminen syntyy yhdessä kuljetuista päivistä, rukouksen hetkistä, Sanan ääreen pysähtymisestä, kuuliaisuuden askelista. Ota tämä päivä tilaisuutena oppia tuntemaan Häntä paremmin kuin eilen. Salomolle annettu kehotus kuuluu yhä: »Jos häntä etsit, niin sinä löydät hänet.» (1. Aikak. 28:9)

Tule Pojan luokse. Pyhimmän tunteminen on annettu meille Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä Isä on tullut tunnetuksi, Hänessä viisaus on saanut kasvot. Pyydä Häntä avaamaan sinulle Isä, sillä juuri tämä on Hänen tehtävänsä, ilmoittaa Isä niille, jotka tulevat Hänen luokseen.

Herra, opeta meidät pelkäämään sinua oikealla pelolla, sillä kunnioituksella, joka avaa silmämme näkemään, kuka sinä olet. Anna meidän tuntea sinut Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä Hänessä olet ilmoittanut itsesi meille. Tee viisaudestamme totta, juurruta se Pyhimmän tuntemiseen, älä omiin oletuksiimme. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.