5. elokuuta

Kaksi viisautta

Jaakob kirjoittaa seurakunnalle, joka kamppailee saman ongelman kanssa kuin jokainen sukupolvi. Sanat lentävät, kateus kytee, riidat repivät yhteyttä. Juuri ennen päivän jaetta Jaakob on nimennyt asian ankarasti. On olemassa viisautta, joka näyttää viisaudelta, on jopa puheliasta ja terävää, eikä silti tule Jumalalta. »Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.»

Tämän vastakohdaksi nousee päivän jae. Ylhäältä tuleva viisaus tunnistetaan hedelmistään, ei sanojen taituruudesta. Jaakob luettelee yhdeksän tuntomerkkiä, joita voi tarkastella kuin valossa pidettyä jalokiveä. Jokainen särmä loistaa omaa kirkkauttaan, kaikki yhdessä paljastavat saman lähteen.

Ensiksikin puhdas

Järjestys on Jaakobille tärkeä. »Ensiksikin puhdas.» Puhtaus tulee ennen rauhaa, ennen lempeyttä, ennen kaikkea muuta. Tämä ei ole sattumaa. Ylhäältä tuleva viisaus ei osta rauhaa hinnalla millä hyvänsä, se ei sekoita totuutta voidakseen pitää kaikkien puolella. Puhtaus tarkoittaa sydämen yhtenäisyyttä, jossa motiivit eivät jakaudu.

Vasta puhtauden jälkeen tulevat ne piirteet, jotka kantavat yhdessäelämistä. Rauhaisa, lempeä, taipuisa. Tämä taipuisuus ei ole selkärangattomuutta, vaan valmiutta kuunnella, antaa periksi siinä mikä ei ole välttämätöntä, taipua siellä missä oma kanta on enemmän ylpeyttä kuin totuutta.

Sitten Jaakob jatkaa: »täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä.» Täällä viisaus paljastaa luonteensa. Se ei jää ajatuksiksi tai puheeksi, se kantaa hedelmää. Paavali kuvaa sitä samaa todellisuutta Galatalaiskirjeessä: »Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.»

Se ei epäile, ei teeskentele

Lista päättyy kahteen sanaan, jotka puhuvat sydämen aitoudesta. Viisaus ei epäile, eli se ei ole kahtia jakautunut. Se ei punnitse kaksilla vaaoilla. Se ei sano toista kasvoihin ja toista selän takana. Se ei teeskentele, eli se on samaa läpikotaisin. Sama Johannes muistuttaa: »Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.»

Tämä on sitä rakkautta, jota Paavali kuvaa Korinttilaiskirjeessä. »Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile.» Sama rakkaus jatkuu kolme jaetta myöhemmin: »Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.» Ylhäältä tulevan viisauden ja rakkauden tuntomerkit ovat samat, sillä niiden lähde on yksi.

Mistä se tulee

Jaakob ei jätä lukijaa arvailemaan, mistä tällainen viisaus saadaan. Hän on jo kirjeensä alussa avannut oven: »Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.» Viisaus ei synny lukemalla, ei kokemuksesta, ei iän tuomasta varmuudesta. Se annetaan.

Sananlaskut puhuvat samaa kieltä: »Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.» Ja Jaakob itse vahvistaa hieman aikaisemmin: »Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.» Viisaus on lahja, jonka Isä antaa lapsilleen, jotka sitä Häneltä pyytävät.

Paavali tunnustaa saman salaisuuden Korinttilaisille. »Vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme.» Tämä viisaus ei ole tämän maailman valtiaiden saavutettavissa. Se on kätkettyä, sitä lähestytään ainoastaan polvistuen.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tutki minkälaista viisautta kannat. Jaakob antaa meille peilin, jota vastaan voi katsoa omaa puhettaan, omia päätöksiään, omia reaktioitaan. Onko niissä puhtautta, rauhaisuutta, lempeyttä, taipuisuutta? Synnyttääkö viisaus, jonka varassa elät, laupeutta ja hyviä hedelmiä, vai kovuutta ja itsepuolustusta? Hedelmä paljastaa puun aina.

Pyydä rohkeasti. Jos huomaat, että oma viisautesi on loppumassa kesken, älä häpeä sitä. Jaakob ei sano »kun joltakulta puuttuu viisautta», vaan »jos joltakin». Hän tietää, että jokaiselta puuttuu jossain kohdassa. Isä antaa alttiisti, soimaamatta. Hän ei nuhtele sitä, joka tulee tyhjin käsin. Hän täyttää ne.

Anna viisauden tulla teoiksi. Ylhäältä tuleva viisaus ei jää sydämen sisälle. Se vuotaa ulos hedelminä, kuten Paavali kuvaa, kuten Johannes muistuttaa, kuten Jaakob itse kirjoittaa. Tänään saatu viisaus näkyy tänään tehdyssä rakkaudessa, tämän päivän lempeydessä, tämän päivän kyvyssä taipua siellä missä ylpeys haluaisi pitää pintansa.

Herra, sinä yksin olet viisauden lähde. Tunnustamme, että oma viisautemme loppuu nopeasti kesken, eikä se kanna sinne mihin sinä meitä kutsut. Anna meille ylhäältä tulevaa viisautta, puhdasta, rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, laupeuden täyttämää. Tee meistä sanasi tekijöitä, ei pelkkiä kuulijoita. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.