2. elokuuta

Mooseksen rukous ajan keskeltä

Psalmi 90 on Vanhan testamentin vanhin psalmi. Sen yläpuolelle on kirjoitettu: Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Mooses kirjoitti sen erämaassa, kansansa keskellä, joka oli tuomittu vaeltamaan neljäkymmentä vuotta tottelemattomuutensa tähden. Ympärillä kaatui ihmisiä päivittäin, vanha sukupolvi kuoli pois, eikä luvattu maa vielä näkynyt.

Juuri tästä todellisuudesta nousee päivän jae: »Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.» Mooses ei pyydä pidempää elämää, ei suurempia saavutuksia, ei helpompia olosuhteita. Hän pyytää taitoa katsoa elämän rajallisuutta silmiin niin, että sydän viisastuu sen edessä.

Päivien laskeminen ei ole matemaattinen tehtävä. Se on hengellinen taito, jonka ainoastaan Jumala voi opettaa. Mooses ei sano opettakaamme itseämme, vaan opeta meitä. Viisas sydän ei synny pohdiskelusta, se syntyy siitä, että annamme Luojan näyttää meille, mitä elämämme todella on.

Mikä minun päivieni mitta on

Daavid pyysi 39. psalmissa samaa armoa: »Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.» Tämä rukous on saman juuren toinen versa. Loppun ajattelu ei ole synkkyyttä, se on selkeyttä. Ihminen, joka ei muista olevansa katoavainen, elää sokeutta, jossa pienistä asioista tulee suuria ja suurista pieniä.

Mooses jatkaa samassa psalmissa: »Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta tahi enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.» Tämä ei ole pessimismiä. Tämä on tervettä realismia, jonka pohjalle voi rakentaa elämän, joka kestää.

5. Mooseksen 32:29 vahvistaa saman totuuden kääntäen sen kansan harkintaan: »Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.» Viisaus ja lopun ymmärtäminen ovat saman taidon kaksi puolta. Kuka tahansa, joka pakenee oman rajallisuutensa kohtaamista, pakenee samalla viisautta.

Ottakaa vaari oikeasta hetkestä

Paavali käänsi tämän vanhan rukouksen uuden liiton seurakunnan kieleksi: »Ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.» Ajan ottaminen vaariin tarkoittaa sen lunastamista, ostamista takaisin, käyttämistä siihen, mihin se on annettu.

Jeesus itse eli tämän edessämme. Joh. 9:4 antaa Hänen sanansa: »Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.» Vapahtaja tiesi tehtävänsä ajan rajat. Hän ei kiirehtinyt, ei viivytellyt, vaan eli jokaisen päivän sen tahdon mukaan, joka Hänet oli lähettänyt.

Saarnaaja sanoo yhtä suorasti: »Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.» Tämä päivä on ainoa, josta varmuudella tiedämme. Sen sisältö ratkaisee enemmän kuin uneksimme.

Viisauden alku

Viisas sydän on Mooseksen rukouksen päämäärä. Sananlaskut avaavat tien, jota pitkin se otetaan vastaan. »Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.» (Sananl. 4:7) Viisaus ei tipahda taivaasta itsestään, sitä hankitaan, etsitään, taivutetaan sydäntä sen vastaanottamiseen.

Lähde kuitenkin pysyy yksi: »Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.» (Sananl. 2:6) Ihminen voi herkistää korvansa, taivuttaa sydämensä, tuoda korvansa taidon sanojen ääreen, antautua kuritettavaksi. Itse viisauden Hän antaa, joka kaiken loi.

Tätä viisautta etsivä löytää onnellisuuden, jota ei muusta löydy: »Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon.» Sananlaskut jatkavat: »Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Pyydä Jumalaa opettamaan sinua. Päivien laskeminen ei ole taito, jonka itseopiskelu antaa. Se on armo, joka pyydetään. Ota Mooseksen rukous omaksesi tänä päivänä. Tämä rukous muuttaa katseen suunnan, eikä viisas sydän jää kauas niiltä, jotka sitä rukoilevat.

Älä pelkää oman rajallisuutesi näkemistä. Maailma kannustaa sokeuteen, joka teeskentelee ettei lopu koskaan tule. Vanhurskaalle päivien rajallisuus on lahja, ei kirous. Se asettaa tärkeät asiat etusijalle, antaa armolle painon, tekee Kristuksen kalliiksi siinä mittakaavassa, mitä Hän todella on.

Lunasta tämä päivä. Et hallitse huomista, et ehkä saa sitä lainkaan. Sinulla on tämä päivä, tämä hetki, tämä mahdollisuus tehdä Hänen tekojansa, joka sinut on lähettänyt. Älä jätä tätä päivää käyttämättä siihen, mihin se sinulle on annettu.

Herra, opeta meitä laskemaan päivämme oikein. Anna meille viisas sydän, joka tuntee elämän rajat ja sinun armosi mitan. Auta meitä lunastamaan tämä päivä sinun tahtosi mukaan, kiirehtimättä, viivyttelemättä, sinun läsnäolossasi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.