30. heinäkuuta

Tarjous, joka torjuttiin

Jesaja puhuu kansalle, joka on uupunut omasta vaelluksestaan. Profeetan sanoissa kuuluu Jumalan ääni, joka ei nuhtele ensiksi, vaan tarjoaa. »Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka.» Tämä on Herran kutsu kansalle, joka ei enää jaksa, kansalle, joka on rakentanut omia turvajärjestelmiään ja huomannut niiden pettävän.

Jakeen loppu kantaa raskaan totuuden. »Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.» Lepo oli tarjolla, ovi oli avoinna, paikka oli valmistettu. Kansa kääntyi pois. Tämä ei ole Jumalan kieltäytyminen, tämä on ihmisen kieltäytyminen. Tarjous jäi voimaan, vaikka se hylättiin.

Jesaja toistaa saman opetuksen muutamaa lukua myöhemmin: »Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet.» (Jes. 30:15) Kaksi kertaa sama lause, kaksi kertaa sama vastaus. Jumala kutsuu lepoon, ihminen valitsee jatkaa juoksuaan.

Muinaiset polut

Jeremia kuuli saman äänen omana aikanaan. Herra sanoi profeetan kautta: »Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne.» (Jer. 6:16) Lepo löytyy vanhalta polulta, sieltä mistä isät ovat sitä etsineet, sieltä mistä Aabraham löysi liiton, mistä Daavid löysi pakopaikan, mistä profeetat löysivät rauhan.

Vastaus on jälleen tyly: »Emme vaella.» Kansa ei kiistä polun olemassaoloa, ei väitä, ettei lepoa olisi. He sanovat yksinkertaisesti, etteivät halua sitä polkua. He haluavat oman tien. Tässä on syntiinlankeemuksen sama ääni, joka kaikuu paratiisista lähtien. Ihminen tahtoo määrätä itse, mihin lepää.

Profeettojen sanat eivät ole vain muinaista historiaa. Ne ovat peili. Kun Jumala tarjoaa lepoa, ihmissydän kysyy ensin, sopiiko se omiin suunnitelmiin. Kun Jumala osoittaa polkua, ihmissydän pohtii, näyttääkö se omasta mielestä houkuttelevalta. Tämä on uupumuksen syvin syy: tarjottua lepoa ei oteta vastaan, koska se vaatii kääntymistä.

Tulkaa minun tyköni

Vuosisatoja Jesajan jälkeen sama ääni puhui Galilean kukkuloilla. Jeesus seisoi väsyneen kansansa edessä ja sanoi: »Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.» (Matt. 11:28) Tämä ei ole eri tarjous kuin Jesajan, tämä on sama tarjous täyttyneenä. Levähdyspaikka oli alusta asti Hänessä, joka nyt astui keskelle kansaansa.

Jeesuksen sanat jatkuvat: »Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.» (Matt. 11:29) Lepo ei tule ikeen pois heittämisestä, vaan oikean ikeen ottamisesta. Maailma kantaa omaa ikeitään, jotka hiertävät ja uuvuttavat. Kristuksen ies on toinen, sitä kantaa Hän itse vierellä.

Huomaa Jesajan ja Jeremian sanat rinnakkain Jeesuksen kanssa. Jeremia lupasi: »löydätte levon sieluillenne». Jeesus sanoi: »löydätte levon sielullenne». Sama lupaus, sama lepo. Profeetat osoittivat polkua, jonka päässä Vapahtaja itse seisoo. Tässä on Hän, johon kaikki muinaiset polut johtavat.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Lepo on tarjolla, ei ansaittavissa. Jesajan kansa luuli, että lepo täytyy itse rakentaa, järjestää, hankkia. He väsyivät yrityksissään. Sinä et ole rakentamassa lepoasi, sinä olet ottamassa sitä vastaan. Herra sanoo edelleen, tänä päivänä: tässä on lepo. Tarjous on voimassa, ovi on auki, paikka on valmistettu.

Kuuleminen on ensimmäinen askel. Jesajan kansaa ei syytetty siitä, etteivät he olisi yrittäneet. Heitä syytettiin siitä, etteivät he tahtoneet kuulla. Tänään, kun istahdat hetkeksi Sanan ääreen, kuulet saman äänen, joka kutsui silloin. Älä kiirehdi ohi. Anna sydämesi pysähtyä siihen, mitä Herra tarjoaa. Kuuleminen avaa oven, kieltäytyminen sulkee sen.

Kristus on levähdyspaikka. Jesajan profetia ei jää vaille täyttymystä. Levähdyspaikka, jonka Herra valmisti, on Jeesus Kristus. Hänen tykönsä tullaan, Hänen ikeensä otetaan, Häneltä opitaan. Tässä on lepo, joka ei katoa olosuhteiden myrskyssä, sillä se ei perustu olosuhteisiin, vaan Häneen, joka on hiljainen ja nöyrä sydämeltä.

Herra, kiitos siitä, että lepo on yhä tarjolla, vaikka sukupolvet ovat sen ohittaneet. Avaa korvani kuulemaan kutsusi, avaa sydämeni vastaanottamaan se. Anna minun tulla sinun tykösi, ottaa ikeesi päälleni ja oppia sinulta, joka olet hiljainen ja nöyrä sydämeltä. Anna minun löytää lepo sielulleni sinussa, Jeesus Kristus, Vapahtajani.

Aamen.