28. heinäkuuta

Salomon siunaus temppelin vihkimisessä

Salomo seisoo vasta valmistuneen temppelin edessä. Israel on koolla, uhrit on uhrattu, rukous on rukoiltu. Kuningas kohottaa kätensä ja siunaa kansan sanoilla, joissa ei kuulu hänen oma saavutuksensa vaan Herran uskollisuus. Päivän jae kantaa tämän siunauksen sydäntä: »Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansallensa Israelille, aivan niinkuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta.»

Kuninkaan suussa on kaksi todistusta. Ensimmäinen on lepo, jonka Herra on antanut. Toinen on lupausten täyttyminen, jossa yksikään ei ole jäänyt vajaaksi. Salomo ei sano lupauksista vain, että ne ovat täyttyneet, hän sanoo, ettei ainoakaan ole jäänyt täyttämättä. Tämä on todistus, joka katsoo taaksepäin satoja vuosia ja näkee Herran sanan kantaneen jokaisen askeleen halki Egyptin, erämaan, Kanaanin ja tuomarien aikojen.

Sama todistus kahdesta suusta

Salomo ei keksinyt tätä sanontaa itse. Hän kantoi eteenpäin sitä, mitä Joosua oli jo aiemmin julistanut. Joosua oli vienyt kansan maahan, jakanut perinnön ja tullut vanhaksi. Elämänsä lopulla hän kokosi heimot ja sanoi: »Katso, minä menen nyt kaiken maailman tietä. Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.»

Sama todistus toistuu Joosuan kirjan 21. luvun lopussa: »Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui.» (Joos. 21:45) Kun Salomo seisoo temppelin edessä satoja vuosia myöhemmin, hän käyttää lähes samoja sanoja. Kaksi sukupolvea, kaksi tilannetta, sama todistus. Herra on uskollinen.

Tämä toistuvuus ei ole sattumaa. Pyhä Henki painaa sen Israelin muistiin niin, että jokainen sukupolvi voi tarkistaa lupausten kirjasta, mikä on toteutunut, eikä yksikään sivu jää tyhjäksi. Jumala ei valehtele eikä unohda. Hän puhuu, ja Hänen sanansa tekee sen, mihin se on lähetetty.

Lepo, jonka Herra antaa

Salomon siunauksessa kiitos kohdistuu erityisesti lepoon. Tämä lepo ei ollut Israelin oman ahkeruuden palkka, se oli Herran lahja. Mooses oli jo erämaassa puhunut siitä lepokunnasta, joka odotti kansaa Jordanin tuolla puolen: »Mutta kun olette menneet Jordanin yli ja asettuneet siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, jakaa teille perinnöksi, ja kun hän on suonut teidän päästä rauhaan kaikista vihollisistanne joka taholta, niin että asutte turvassa.» (5. Moos. 12:10)

Joosuan kirjassa lupaus tulee todeksi: »Ja Herra soi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niinkuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isillensä.» (Joos. 21:44) Tämä on Raamatun rytmi. Herra puhuu, aika kulkee, Herra tekee. Lupauksen ja täyttymyksen välissä voi olla vuosikymmeniä, joskus vuosisatoja. Ihminen ehtii epäillä monta kertaa. Herran sana ei kuitenkaan vanhene.

Sana, joka ei katoa

Samuelin elämästä luetaan kaunis lause: »Ja Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssansa eikä antanut yhdenkään sanoistansa varista maahan.» (1. Sam. 3:19) Sanat eivät varisseet maahan kuin lehdet syksyllä. Ne kantoivat. Sama on totta jokaisesta Herran sanasta. Mikään ei putoa hukkaan, mikään ei haihdu tyhjiin.

Jeesus vahvistaa saman omilla sanoillaan: »Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.» (Luuk. 21:33) Tämä on järkyttävän rohkea lupaus. Maailmankaikkeuden vakain rakenne, taivas ja maa, katoaa ennen kuin yksikään Jeesuksen sana raukeaa tyhjiin. Tähän lupaukseen lukijakin saa tänään tarttua.

Sakarias kuvasi Vapahtajan syntymän aikaan, kuinka Herra muisti pyhän liittonsa: »Tehdäkseen laupeuden meidän isillemme, muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme.» (Luuk. 1:72-73) Aabrahamin saama lupaus ei vanhentunut tuhannessa vuodessa. Se täyttyi Kristuksessa, jossa kaikkien kansojen siunaus tuli todeksi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Käy läpi oma todistuksesi. Salomo ja Joosua eivät puhuneet tyhjää, he muistelivat. Heillä oli silmiensä edessä konkreettinen historia, jossa Herran sanat olivat täyttyneet yksi kerrallaan. Sinun elämässäsi on samoin lupauksia, jotka ovat toteutuneet, vaikka et niitä aina huomaa. Pysähdy tänään muistamaan. Mikä on jo tapahtunut sinulle Herran kädestä, mitä et osannut odottaa?

Lepo on Herran lahja. Israelin lepo ei ollut palkkio suorituksesta vaan armon tulos. Sama on totta uuden liiton lepo Kristuksessa. Et työnnä itseäsi sisään lepoon, sinut kutsutaan siihen. Tänään saat laskea kuormasi ja ottaa vastaan rauhan, jonka Hän antaa palvelijoilleen, niinkuin Hän on puhunut.

Yksikään lupaus ei putoa. Jos Herra on puhunut sinulle Sanastaan jotakin, se kantaa. Aika ei kuluta sitä, vaikeudet eivät murenna sitä, sinun oma heikkoutesi ei tee sitä tyhjäksi. Salomo seisoi temppelissä todistajana siitä, että jokainen Mooseksen kautta puhuttu sana oli löytänyt täyttymyksensä. Sama uskollinen Herra puhuu yhä.

Herra, kiitos siitä, ettei yksikään sanasi varise maahan. Kiitos levosta, jonka olet valmistanut kansallesi Kristuksessa. Anna meidän tänään muistaa täyttyneet lupauksesi, anna meidän luottaa siihen, mikä on vielä matkalla. Tee meistä todistajia uskollisuudellesi, niinkuin Joosua ja Salomo aikanaan olivat. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.