27. heinäkuuta

Laulu erämaasta kotiin

Psalmi 107 on kiitoslaulu niille, jotka Herra on koonnut takaisin. Psalmin alussa kuvataan eksyneitä, jotka harhailivat erämaassa, autiomaassa, eivätkä löytäneet asuttua kaupunkia. »Heidän oli nälkä, heidän oli jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.» Juuri tähän nääntymiseen vastaa päivän jae: »Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.»

Psalmi ei puhu vain ruumiillisesta nälästä, vaikka sekin on todellinen. Se puhuu sielun nälästä, joka on syvempi kuin mikään leipäpula. Sielu voi nääntyä keskellä täyttä pöytää. Ihminen voi olla nälkäinen vaikka hänellä olisi kaikkea, sillä sielu etsii sitä, mitä mikään maallinen ravinto ei voi antaa.

Nääntyvä sielu

Heprean sana, joka käännetään »nääntyvä», kuvaa uupumusta, jossa voimat ovat lopussa. Se on sama tila, jossa profeetta Jeremia näki kansansa, kun hän kirjoitti Herran sanat: »Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen.» (Jer. 31:25) Herra ei katso pois väsyneestä, päinvastoin, juuri väsyneeseen Hän kääntyy.

Daavid lauloi saman totuuden: »Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.» (Ps. 34:10) Leijona on voimakkain pedoista, silti sekin voi nähdä nälkää. Ihmisen oma voima ei takaa kylläisyyttä. Kylläisyys tulee sieltä, mistä sitä etsitään, ja Herraa etsivät löytävät täyteyden.

Maria lauloi tämän totuuden Magnificatissaan, kun hän kantoi sydämessään lupausta Vapahtajasta: »Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.» (Luuk. 1:53) Tässä on käänne, jota maailma ei ymmärrä. Nälkäisyys ei ole este, se on avoin käsi. Rikkaus, joka sulkee käden, lähtee tyhjänä.

Kuulkaa, kaikki janoavaiset

Jesaja avaa Herran kutsun niin laajaksi kuin se ikinä voi olla: »Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.» (Jes. 55:1) Kutsu ei tunne hintaa, sillä hinta on jo maksettu. Ainoa pääsylippu on jano.

Heti perään profeetta jatkaa: »Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.» (Jes. 55:3) Sielun elämä syntyy kuulemisesta, tulemisesta, vastaanottamisesta. Ravitsija ei pyydä lukijalta ansioita, Hän pyytää kuulevia korvia, avoimia käsiä.

Jeesus julistaa saman kutsun Vuorisaarnan ytimessä: »Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.» (Matt. 5:6) Tässä on autuus, joka kääntää maailman arvon päälaelleen. Onnellisia eivät ole kylläiset, vaan ne, jotka tuntevat janonsa. Sielun nälkä on lahja, sillä se ajaa sen luokse, joka yksin voi täyttää.

Karitsa, joka kaitsee

Daavid näki jo psalmissaan tämän pöydän: »Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.» (Ps. 22:26) Sama luku alkaa Vapahtajan huudolla ristillä, päättyy siihen pöytään, johon nöyrät kutsutaan. Risti ja ravitseminen kuuluvat yhteen, sillä toinen avaa toisen.

Johannes näki Ilmestyskirjassa tämän lupauksen viimeisen täyttymyksen: »Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.» (Ilm. 7:16–17) Tämän päivän ravitseminen on esimakua siitä pöydästä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä häpeä nälkääsi. Sielun nääntyminen ei ole merkki uskon puutteesta, se on merkki siitä, että sielusi tietää, mikä sitä on luotu kantamaan. Tuo nälkäsi Herran eteen sellaisena kuin se on. Hän ei pyydä sinua olemaan kylläinen, ennen kuin tulet. Hän pyytää sinua tulemaan nälkäisenä, jotta saisit täyttyä.

Etsi sitä, mikä todella ravitsee. Sielu voi yrittää täyttää itseään monella, mikä ei lopulta ravitse. Herra kysyi Jesajan kautta: »Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää?» Tutki rauhassa, mistä haet täyttymystä. Jos jokin lupaa kylläisyyttä mutta jättää nälkäisemmäksi kuin aloittaessasi, se ei ole sitä leipää, joka pysyy.

Luota siihen, että Hän todella täyttää. Päivän jae ei sano »ehkä», se sanoo: hän ravitsee ja täyttää. Tämä on lupaus, joka ei riipu sinun tunteestasi sillä hetkellä, kun tulet. Hän tekee työnsä, vaikka et heti tuntisi kylläisyyttä. Hyvyydellä täyttäminen on hänen tapansa, ei sinun ansiosi.

Herra, tuon eteesi tämän sielun nälkäisenä, sellaisena kuin se on. Sinä tunnet sen pohjan, johon mikään maallinen ei ulotu. Ravitse minut hyvyydelläsi, täytä se tila, jota olet luonut itseäsi varten. Opeta minut tulemaan luoksesi joka aamu uudestaan ja vastaanottamaan sen, mitä yksin sinä voit antaa. Jeesuksen Kristuksen, elämän leivän, nimessä.

Aamen.