26. heinäkuuta

Etsijän löytö

Saarnaajan kirja on yhden ihmisen pitkä matka tyhjyyden läpi. Hän koetteli kaiken, mitä auringon alla on. Viisautta, hupia, viiniä, rakennuksia, puutarhoja, hopeaa, kultaa, lauluja. Hän kokosi enemmän kuin kukaan ennen häntä, mutta jokaisen löydön päälle laskeutui sama varjo: turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mikään hänen kätensä ottama ei pysynyt hänen kädessään.

Tämän pitkän tilinpäätöksen keskellä nousee päivän jae kuin valo halkeamasta: »Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.» Etsijä, joka oli omistanut kaiken, päätyy yksinkertaisen pöydän ääreen. Leipä, juoma, työn lepo. Tämän hetken nauttiminen on hänelle löytö, ei oletus.

Sekin tulee Jumalan kädestä

Jakeen käännekohta on lyhyessä sivulauseessa: »sekin tulee Jumalan kädestä.» Saarnaaja ei sano, että ilo olisi ihmisen oma saavutus. Hän sanoo, että pienikin nautinto, suupala leipää, hetken lepo, työn päättyessä hengähdys, on lahja. Sitä ei voi puristaa olosuhteista, sitä ei voi ostaa rahalla, sitä ei voi pakottaa ahkeruudella. Se annetaan.

Tämä toistuu Saarnaajan kirjassa kuin laulun kertosäe. Luvussa kolme hän kirjoittaa: »Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.» Luvussa viisi: »Sekin on Jumalan lahja, jos Jumala kenelle ihmiselle antaa rikkautta ja tavaraa ja sallii hänen syödä siitä ja saada osansa ja iloita vaivannäkönsä ohessa.»

Rikkaus ei riitä. Tavarat eivät riitä. Tarvitaan vielä erillinen lahja: että saa nauttia siitä, mitä on saanut. Moni omistaa paljon, mutta ei pysty nauttimaan mistään. Moni omistaa vähän, ja saa silti aterian ääressä iloa, joka on suurempi kuin maailman aarteet. Ero ei ole määrässä, ero on Jumalan kädessä.

Ilo, joka ei ole pakoa

Saarnaajan kutsu nauttia hyvää on jotain aivan muuta kuin se ilo, jonka maailma tarjoaa. Paavali muistuttaa Korinttilaiskirjeessä, että ilman ylösnousemuksen toivoa jää jäljelle vain tyhjä lause: »syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme». Tämä on epätoivon iloa, joka yrittää tukkia kuoleman äänen melulla.

Saarnaajan ilo ei pakene mitään. Se katsoo elämän lyhyyttä silmiin, näkee vaivannäön todellisuuden, tietää että kaikki katoaa. Juuri tästä paikasta käsin se ottaa kiitollisena vastaan tämän päivän leivän. Saarnaajan 9:7 sanoo: »Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi.»

Tämä on iloa, jossa lepää lupa. Jumala on jo hyväksynyt. Sinun ei tarvitse ansaita oikeutta hengittää syvään tai nauttia ateriasta tai kiittää työn jälkeen. Lupa on annettu. Saarnaaja 8:15 vahvistaa: »koska ei ihmisellä auringon alla ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen; se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla.»

Antaja, ei vain antimet

Paavali kirjoittaa Timoteukselle saman totuuden uuden liiton kielellä: »Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme.» Toivo ei lepää siinä, mitä meillä on. Toivo lepää siinä, kuka antaa.

Jeesuksen seurakunta on aina elänyt tästä erottelusta. Lahjat tulevat ja menevät, antaja pysyy. Pöytä voi olla yhtenä päivänä täynnä, toisena niukka, mutta saman Isän käsi kattaa molemmat. Kiitollinen sydän näkee kummassakin tilanteessa saman lahjoittajan. Tämä on se vapaus, johon Saarnaaja kutsuu pitkän etsintänsä päätteeksi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Vastaanota tämä päivä lahjana. Älä odota suurempaa hetkeä kiittääksesi. Tämän päivän leipä, tämän päivän vesi, tämän päivän työ, tämän päivän lepo. Kaikki tulee Jumalan kädestä. Kun näet sen, pieni ateria muuttuu sakramentiksi, väsynyt iltahetki rukoukseksi.

Älä mittaa elämääsi kasaantumisen mukaan. Saarnaaja kokosi enemmän kuin kukaan, eikä löytänyt sieltä lepoa. Lepo löytyi yksinkertaisen pöydän äärestä, kun hän tunnusti antajan. Sinun arvosi ei ole siinä, miten paljon olet kerännyt, vaan siinä, kenen kädestä otat tämän päivän vastaan.

Pyydä lahjaa nauttia. Omaisuus on yksi asia, nautinnon kyky on toinen. Rukoile, että Jumala antaisi sinulle silmät nähdä, mitä Hän on jo antanut. Monella on aarteita ympärillään ilman, että näkee niitä. Tämän hetken kiitollisuus avaa kädet huomisen lahjoille.

Herra, kiitos siitä, että jokainen suupala leipää, jokainen kulaus vettä, jokainen työn jälkeinen henkäys tulee sinun kädestäsi. Anna minulle silmät nähdä sinut antajana, älä vain antimissa. Opeta minua nauttimaan kiitollisena siitä, mitä olet tälle päivälle valmistanut, etsimättä elämääni tuolla puolen sen, missä sinä minua pidät. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.