24. heinäkuuta

Lepo, joka on vielä edessä

Heprealaiskirjeen neljäs luku puhuu levosta, joka ei ole jäänyt menneisyyteen, vaan odottaa yhä edessään Jumalan kansaa. Kirjoittaja katsoo taaksepäin luomiseen, jossa Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, ja eteenpäin siihen lupaukseen, joka on vielä täyttymistään vailla. Näiden kahden välissä kulkee uskovan elämä.

Päivän jae sanoo selkeästi: »Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.» Tässä on lupaus, joka kantaa kahta ulottuvuutta. Lepo on jo nyt saatavilla uskon kautta, lepo on myös tulevaisuuden täyttymys, joka odottaa Karitsan kansaa.

Heprealaiskirje 4:3 vahvistaa nykyisen ulottuvuuden: »Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon.» Lepoon astuminen tapahtuu uskon kautta, ei vuosien odotuksen päässä. Samaan aikaan jae 9 puhuu siitä, että lepo on varmasti tuleva, mikä viittaa siihen täydelliseen lepoon, joka odottaa ajan päässä.

Levon perusta on valmiissa työssä

Heprealaiskirje 4:4 muistuttaa luomisesta: »Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa.» Jumala lepäsi, ei väsymyksen tähden, vaan koska työ oli valmis. Lepo seurasi valmistuneesta luomisesta. Sama periaate kantaa pelastuksen järjestyksessä. Lepo on aina valmiin työn jälkeen, ei sen sijasta.

Jeesus huudahti ristillä: »Se on täytetty.» (Joh. 19:30) Tämä huuto kantaa saman painon kuin luomisen seitsemäs päivä. Työ on tehty. Mitään ei jää lukijan kannettavaksi pelastuksensa hankkimiseksi. Heprealaiskirje 10:12 vahvistaa tämän: »Mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle.»

Istuutuminen on merkittävä yksityiskohta. Vanhan liiton papit seisoivat päivittäin uhreja toimittamassa, sillä työ ei koskaan päättynyt. Kristus istui, sillä Hänen työnsä oli täytetty. Heprealaiskirje 1:3 sanoo saman: »toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.» Tämä istuva Kristus on uskovan levon perusta.

Saanut levon teoistaan

Jakeen syvin kohta on tämä: »joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan.» Tämä ei tarkoita laiskuutta tai välinpitämättömyyttä. Se tarkoittaa lakkaamista yrittämästä ansaita sitä, mikä on jo annettu lahjana. Omat teot eivät enää ole pelastuksen perusta, vaikka rakkaus synnyttääkin yhä uusia tekoja.

Pietari kuvaa tätä muutosta toisin sanoin: »Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli, sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä, ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.» (1. Piet. 4:1-2) Lepo teoista vapauttaa elämään Jumalan tahdon mukaan, ei oman ansaitsemisen mukaan.

Tämä on syvempi sapatti kuin yhden päivän viettäminen. Vanhan liiton sapatti viittasi tähän todellisuuteen, se ei ollut päämäärä itsessään. Nyt on tarjolla sapatti, joka kantaa läpi viikon, läpi vuoden, läpi koko elämän. Sydän voi levätä Kristuksen valmiissa työssä, vaikka kädet tekisivät päivän työtä.

Täydellinen lepo on edessä

Jakeen sanat »varmasti tuleva» osoittavat siihen päivään, jolloin Jumalan kansa astuu täydelliseen lepoon. Ilmestyskirja 14:13 antaa tästä lupauksen: »Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti, sanoo Henki, he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.»

Tämä lepo ei ole tyhjyyttä, vaan täyttymystä. Ilmestyskirja 7:17 maalaa kuvan: »Sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.» Lepo on Karitsan kanssa olemista, elämän vesien äärellä, kyynelten pyyhittynä.

Ilmestyskirja 21:4 vahvistaa: »eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.» Tähän lepoon astuvat ne, joista Ilmestyskirja 7:14 sanoo: »he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.» Karitsan veri on porttina sapatinlepoon.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Lepää valmiissa työssä. Jos kannat tänään kuormaa siitä, että pelastuksesi riippuu omasta suoriutumisestasi, kuule jakeen kutsu. Lepo on niiden osa, jotka ovat uskoneet Karitsaan. Hänen tekonsa on täytetty, sinun ei tarvitse lisätä siihen mitään. Astu lepoon, joka on jo valmiina sinua varten.

Lakkaa pelkäämästä tulevaisuutta. Sapatinlepo on varmasti tuleva. Tämä ei ole toivomus, vaan lupaus. Pietarin sanoin Jumalan kansa on niitä, jotka »nyt olette armahdetut» (1. Piet. 2:10). Armahdettujen tulevaisuus on Karitsan luona, kyynelet pyyhittynä, vaivat takana. Tämä lupaus kantaa läpi tämän päivän vaivojen.

Elä levosta käsin, älä lepoa kohti. Uskovan elämä ei ole jatkuvaa ponnistelua kohti hyväksyntää, vaan virtaamista jo saadusta hyväksynnästä. Tämän päivän työ tehdään levosta käsin, ei levon hankkimiseksi. Tämä on se ero, jonka Kristuksen valmis työ tekee jokaiseen aamuun ja jokaiseen iltaan.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että työsi on täytetty ja että saan astua lepoosi. Vapauta minut omien tekojeni varaan rakentamisesta ja anna minun levätä siinä, mitä sinä olet jo tehnyt. Pidä toivoni elävänä siinä päivässä, jolloin pyyhit pois kaikki kyyneleet ja saatat kansasi täydelliseen lepoon. Sinun nimessäsi.

Aamen.