23. heinäkuuta

Pyhiinvaeltajan laulu työstä ja siunauksesta

Psalmi 128 kuuluu pyhiinvaellusvirsiin, joita Israelin kansa lauloi noustessaan Jerusalemiin suurten juhlien aikaan. Tie nousi tomuisten teiden halki, perheet kulkivat yhdessä, jaloissa tuntui matkan paino. Näiden laulujen sävel on hiljainen, juurevaa kiitosta arkisesta elämästä. Niissä ei korotettu kuninkaita eikä valloittajia, vaan tavallista vanhurskasta, joka pelkää Herraa, vaeltaa Hänen teitään, syö pöytänsä ääressä leipää.

Tähän maisemaan asettuu päivän jae: »Sinä saat nauttia kättesi ansion; onnellinen sinä, sinun käy hyvin!» Lauseen edessä on edellinen jae, jossa puhutaan Herran pelosta, Hänen teillään vaeltamisesta. Jakeet kuuluvat yhteen erottamattomasti. Onni, josta psalmi puhuu, ei ole sattumaa, se on Herraa pelkäävän osa.

Kättesi ansio

Raamattu ei häpeä työtä eikä kättesi vaivaa. Jo paratiisissa Aadam asetettiin viljelemään puutarhaa, työ oli olemassa ennen syntiinlankeemusta. Lankeemuksen jälkeen vaiva tuli työn osaksi, otsan hiki kasteli leivän, työn alkuperäinen kauneus ei kuitenkaan kadonnut. Vanhurskas saa yhä nauttia siitä, mitä hänen kätensä ovat tehneet.

Jesaja sanoo tämän suoraan: »Sanokaa hurskaasta, että hänen käy hyvin, sillä he saavat nauttia tekojensa hedelmiä.» (Jes. 3:10) Saarnaaja vahvistaa saman elämänkokemuksensa pohjalta: »Katso, minkä minä olen tullut näkemään, on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, jolla ihminen itseänsä vaivaa auringon alla lyhyinä elämänsä päivinä, jotka Jumala on hänelle antanut; sillä se on hänen osansa.» (Saarn. 5:18)

Saarnaaja jatkaa: »Sekin on Jumalan lahja, jos Jumala kenelle ihmiselle antaa rikkautta ja tavaraa ja sallii hänen syödä siitä ja saada osansa ja iloita vaivannäkönsä ohessa.» (Saarn. 5:19) Nauttiminen on lahja, ei vain hankkiminen. Moni näkee vaivaa eikä koskaan ehdi maistaa työnsä hedelmää. Vanhurskaalle annetaan myös aika levätä työnsä ääressä, kiittää, syödä.

Lupaus, joka kantaa Vanhasta liitosta Uuteen

Mooseksen kirja avaa saman siunauksen sanoin, jotka Israel kuuli ennen luvattuun maahan astumistaan: »Siunattu on sinun kohtusi hedelmä ja maasi hedelmä ja sinun karjasi hedelmä, raavaittesi vasikat ja lampaittesi karitsat.» (5. Moos. 28:4) Hieman myöhemmin sama lupaus saa täydemmän muodon: »Herra antaa sinulle ylen runsaasti hyvää, tekee sinun kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän ylen runsaaksi.» (5. Moos. 28:11)

Jesaja näkee tämän siunauksen myös eteenpäin, tulevaan toivoon: »He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen.» (Jes. 65:21,23) Tämä on Jumalan luoma järjestys, jossa työn ja hedelmän välillä ei ole katkennut yhteys. Vanhurskas rakentaa, asuu, istuttaa, syö.

Herra itse vannoo Jesajan kautta: »En totisesti minä enää anna jyviäsi sinun vihollistesi ruuaksi, eivätkä juo enää muukalaiset sinun viiniäsi, josta sinä olet vaivan nähnyt.» (Jes. 62:8) Tämä vala on lupaus siitä, ettei vanhurskaan työ jää tyhjäksi. Paavali kantaa saman lupauksen Uuteen liittoon: »olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.» (1. Kor. 15:58)

Onnellinen sinä

Psalmin toinen puolisko on rohkea sana: »onnellinen sinä, sinun käy hyvin!» Tämä ei ole pinnallinen onnentoivotus, vaan profeetallinen vakuutus. Saarnaaja toistaa saman vakaumuksen elämän vääryyksien keskellä: »minä tiedän, että Jumalaa pelkääväisille käy hyvin, sentähden että he häntä pelkäävät.» (Saarn. 8:12) Paavali muistuttaa siitä Efesolaiskirjeessä lapsen kuuliaisuuden lupauksena: »että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.» (Ef. 6:3)

Onnellisuus, josta Raamattu puhuu, ei ole sama kuin huoleton kepeys. Se on syvempää, levollista hyvinkäymistä Herran kasvojen edessä. Jesaja asettaa sen suoraan vastakkain kapinallisen osan kanssa: »minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään.» (Jes. 65:13) Herran palvelijan osa ei jää tyhjäksi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tee työsi Herran edessä, ei pelkän palkan tähden. Psalmi yhdistää onnellisuuden Herran pelkoon, ei vain ahkeruuteen. Moni näkee vaivaa eikä koskaan löydä lepoa siihen mitä tekee, sillä hänen sydämensä on irti elävän Jumalan kasvoista. Vanhurskaan työ tehdään Herran edessä, sen tähden se kantaa hedelmää, joka tyydyttää.

Ota lupa nauttia siitä, mitä Herra on antanut. Saarnaaja kutsuu nauttimista Jumalan lahjaksi. Ota tänään hetki, jossa kiität leivästä pöydälläsi, työstä, jonka olet saanut tehdä, ihmisistä, jotka istuvat kanssasi. Älä jätä Hänen lahjojaan koskemattomiksi. Hän on iloinen, kun lapsensa iloitsevat Hänen pöydässään.

Älä pelkää, että vaivasi olisi turhaa. Paavali sanoo selvästi, ettei vaivannäkö Herrassa ole turha. Vaikka et näkisi heti hedelmää, työsi ei katoa. Herra valvoo sitä, Hän vannoo, ettei vihollinen saa korjata sitä, mihin sinä olet kylvänyt. Pidä kätesi työssä, sydämesi Herran kasvojen edessä, Hän tekee sen hyväksi.

Herra, kiitos siitä, että saan tehdä työtä kasvojesi edessä. Anna minun pelätä sinua niin, että kaikki vaivani saa merkityksensä sinusta, ei minusta. Opeta minua nauttimaan niistä lahjoista, jotka olet käsiini antanut, kiittämään leivästä, lepäämään pöytäsi ääressä. Vakuuta sydämeni siitä, ettei mikään työ sinussa jää turhaksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.