21. heinäkuuta

Pyhäkön kynnyksellä

Psalmi 84 on Koorahin jälkeläisten laulu, jonka sydän sykkii pyhäkköä kohti. Laulaja on matkalla, hän kaipaa Herran esikartanoihin niin että hänen sielunsa nääntyy ikävästä. Keskellä tätä kaipausta nousee jae, joka tiivistää koko psalmin sanoman yhteen lauseeseen: »Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.»

Tämä on ainoa kohta Vanhassa testamentissa, jossa Jumalaa kutsutaan auringoksi. Sana on rohkea, sillä Israelin ympäröimät kansat palvoivat aurinkoa jumalanaan. Laulaja ei pelkää käyttää tätä kuvaa, hän haluaa sanoa selkeästi, että kaikki valo, lämpö, elämä virtaa yhdestä lähteestä. Aurinko ei ole Jumala, Jumala on aurinko, ja Hän on enemmän.

Aurinko ja kilpi

Auringon ja kilven yhdistäminen samaan jakeeseen on merkillinen. Aurinko on avoin, paljastava, lämmittävä. Kilpi on suojaava, peittävä, torjuva. Toinen kutsuu ulos valoon, toinen kätkee vaaran tieltä. Jumalassa nämä eivät ole ristiriidassa, vaan saman luonteen kaksi puolta. Hän valaisee, ettemme eksyisi, Hän suojaa, ettemme tuhoutuisi.

Kilven kuva kantaa läpi Raamatun. Abramille Herra ilmestyi sanoen: »Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.» (1. Moos. 15:1) Daavid lauloi: »Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni.» (Ps. 3:3) Sananlasku vahvistaa: »Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville.» (Sananl. 2:7)

Auringon kuva taas saa täyttymyksensä Uudessa testamentissa. Jeesus sanoi itsestään: »Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.» (Joh. 8:12) Jesaja oli profetoinut tämän jo kauan ennen: »Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun kumotus, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi.» (Jes. 60:19)

Ilmestyskirja maalaa saman näyn taivaallisesta kaupungista: »Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.» (Ilm. 21:23) Tämä on sen täyttymys, mistä Koorahin laulaja Psalmissa 84 jo aavisteli. Herra itse on valo. Karitsa on lamppu.

Armon ja kunnian antaja

Jakeen keskellä on lupaus: »Herra antaa armon ja kunnian.» Armo on se, mitä emme ansaitse. Kunnia on se, mihin emme itse yllä. Molemmat ovat lahjoja. Herra ei pidätä niitä niiltä, jotka Häntä etsivät. Hän antaa runsaasti, sillä antaminen on Hänen luonteessaan.

Daavid kantoi saman lupauksen Psalmissa 34: »Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.» Leijona on voiman kuva, silti sekin näkee nälkää. Herraa etsivältä ei puutu mitään hyvää, vaikka hän olisi heikoin kaikista.

Paavali toistaa saman uuden liiton seurakunnalle: »Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.» (Fil. 4:19) Tarpeet täytetään Jumalan rikkauden mukaan, ei meidän köyhyytemme mukaan. Tämä on aivan eri mittakaava kuin se, johon olemme tottuneet.

Nuhteettomasti vaeltavat

Lupauksen lopussa on rajaus: »ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.» Nuhteettomuus ei tarkoita virheettömyyttä, vaan sydämen suuntautumista Herraa kohti. Nuhteeton vaeltaja kulkee Herran edessä avoimin sydämin, ei kätke syntiään, palaa armoon kun lankeaa. Sananlasku tiivistää: »Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa.» (Sananl. 10:9)

Jeesus opetti saman ehdon vuorisaarnassaan: »Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.» (Matt. 6:33) Hyvän vastaanottamisen järjestys on selkeä. Ensin valtakunta, sitten kaikki muu. Ensin nuhteeton vaellus, sitten lupausten täyttyminen. Tämä ei ole ansioiden tie, vaan luottamuksen tie.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä etsi valoa muualta. Maailma tarjoaa monenlaisia aurinkoja, jotka lupaavat lämmittää ja valaista. Yksikään niistä ei kanna sinua loppuun saakka. Herra Jumala on aurinko, joka ei sammu, eikä Hänen valonsa pety. Käänny Hänen puoleensa, anna Hänen valaista pimeät kulmasi. Kestät kyllä Hänen valonsa, sillä sama, joka valaisee, on myös kilpi.

Lepää Hänen suojassaan. Sinun ei tarvitse rakentaa omaa kilpeäsi, sillä Herra itse on kilpi. Abram sai kuulla tämän pelkonsa keskellä, Daavid lauloi tämän vainojensa alla. Sinä saat ottaa saman lupauksen vastaan tänään. Hän kohottaa sinun pääsi, kun et itse jaksa.

Kulje nuhteettomasti, mutta älä pelossa. Nuhteettomuus ei ole täydellisyyttä, vaan avointa sydäntä Herran edessä. Älä kätke mitään, älä rakenna kulissia. Kävele valossa, palaa armoon aina kun lankeat. Lupaus pätee sinulle: hyvää ei kielletä niiltä, jotka näin vaeltavat.

Herra Jumala, sinä olet aurinkoni ja kilpeni. Valaise minussa se, mikä on pimeää, suojaa minua siltä, mikä on minua väkevämpää. Anna minun vaeltaa edessäsi avoimin sydämin, etsimässä ensin sinun valtakuntaasi. Luotan siihen, että et kiellä hyvää niiltä, jotka sinun kasvojasi etsivät. Jeesuksen Kristuksen, maailman valkeuden, nimessä.

Aamen.