20. heinäkuuta

Lupaus keskellä levottomuutta

Jesajan 32. luku puhuu ajasta, jolloin Henki vuodatetaan korkeudesta ja erämaa muuttuu hedelmätarhaksi. Juuri tämän muutoksen keskellä profeetta lausuu päivän jakeen: »Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.» Sana on annettu kansalle, joka eli sotien, piiritysten, pakolaisuuden pelon keskellä.

Lupaus ei kuulosta omalta ajaltaan, se kuulostaa toiselta maailmalta. Profeetta ei kuvaile sitä, mitä Juuda näki ympärillään, vaan sitä, mitä Herra oli valmistanut kansalleen. Rauhan majat, turvalliset asunnot, huolettomat lepopaikat. Kolme kuvaa, jotka kaikki kantavat samaa sanomaa: Herran kansa saa levätä.

Rauhan liitto

Hesekiel sai kuulla saman lupauksen omalla kielellään. »Ja minä teen heidän kanssansa rauhan liiton; minä lopetan maasta pahat eläimet, niin että he asuvat turvallisesti erämaassa ja nukkuvat metsiköissä.» (Hes. 34:25) Rauha ei ole pelkästään olosuhde, se on liitto. Se on Herran sitoutuminen kansaansa, sitoutuminen, joka kestää uhkien yli.

Hoosea näki saman näyn vielä laajempana. »Sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa.» (Hoos. 2:18) Rauha ulottuu luomakuntaan asti. Se ei jää ihmisten välien parannukseksi, se koskee koko maata.

Tämä rauhan liitto täyttyy Kristuksessa. Ristin verellä tehtiin sovinto, joka avasi tien rauhaan Jumalan ja ihmisen välille. Sen jälkeen myös ihmisten välinen rauha sai uuden perustan, samoin lupaus tulevasta maailmasta, jossa susi asuu karitsan kanssa eikä mikään enää vahingoita Herran pyhällä vuorella.

Tulimuuri ympärillä

Sakarja näki, kuinka Jerusalemin turva ei tulisi muureista vaan Herrasta itsestään. »Mutta minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä.» (Sak. 2:5) Tämä on rauhan majojen salaisuus. Niitä ei suojaa kivi, niitä suojaa Herra. Hän on samanaikaisesti muuri ulkopuolella, kunnia sisäpuolella.

Jeremia vahvistaa saman lupauksen tulevasta Daavidin vesasta. »Niinä päivinä Juuda pelastetaan, ja Jerusalem asuu turvassa, ja tämä on se nimi, jolla sitä kutsutaan: ’Herra, meidän vanhurskautemme’.» (Jer. 33:16) Turva kantaa nimen. Se nimi on Herra, meidän vanhurskautemme. Se nimi on Kristus, jossa kansa pelastetaan.

Jesaja itse jatkaa muutamaa lukua myöhemmin samaa kuvaa. »Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.» (Jes. 33:20) Telttamaja, jonka vaarnat eivät irtoa. Liikkuva asumus, joka on silti järkkymätön, sillä sen pystyttää Herra.

Lunastetut sitä kulkevat

Rauhan majat eivät ole vain levon paikka, ne ovat lunastettujen kotipaikka. Jesaja kuvaa pyhää tietä, joka johtaa niihin: »Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.» (Jes. 35:9) Tien ympärillä ei ole uhkaa, sillä Herra itse on sen suojaaja.

Tien pää avautuu riemuna. »Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.» (Jes. 35:10) Tämä on huolettoman lepopaikan lopullinen täyttymys. Murhe ei vain väisty, se pakenee. Se ei kestä Herran läsnäoloa.

Sama Jesaja sanoo, miksi tämä on mahdollista. »Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.» (Jes. 33:22) Kolme virkaa yhdessä Personassa. Tuomari, joka oikeudella ratkaisee, johdattaja, joka tien näyttää, kuningas, jonka valtikka kantaa. Hän pelastaa, eikä siihen pelastukseen tarvita toista nimeä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Rauha ei ole olosuhde vaan asunto. Jesaja ei sano, että kansa odottaa rauhaa, hän sanoo, että kansa asuu rauhassa. Asuminen on jatkuvaa, päivittäistä, tavallista. Kristuksessa rauhan maja on jo pystytetty. Sinä saat astua siihen sisään tänä päivänä, tämän tunnin sisällä, juuri siinä paikassa, jossa nyt olet.

Turva ei tule muureista. Sakarja näki Herran tulimuurina ympärillä. Älä mittaa turvaasi sen mukaan, kuinka korkeat seinät ympärilläsi ovat. Mittaa sitä sen mukaan, kuka Herra on. Hänen läsnäolonsa on suojasi ulkopuolella, Hänen kunniansa on rikkautesi sisäpuolella. Tämä turva ei murru talouden, sairauden, eikä yksinäisyyden alla.

Huoleton lepopaikka on lahja, ei suoritus. Et rakenna sitä itse. Et ansaitse sitä laskemalla rukouksiasi. Sen rakentaa Herra, joka teki rauhan liiton Poikansa veressä. Sinun osasi on astua sisään, riisua kuormasi oven pielelle ja antaa Hänen pitää huoli yöstä. Aamulla huomaat, että vartija ei nukkunut.

Herra, kiitos siitä, että olet valmistanut kansallesi rauhan majat. Anna minun tänään astua sisään siihen lepoon, jonka olet Kristuksessa avannut. Ole tulimuuri ympärilläni, kunnia keskelläni, anna sydämeni asua huolettomassa lepopaikassa, vaikka maailma ympärilläni kuohuisi. Jeesuksen Kristuksen, rauhan ruhtinaan, nimessä.

Aamen.