19. heinäkuuta

Arpa lankesi

Daavid kirjoittaa Psalmissa 16 jakeesta, joka avaa hänen sydämensä lepopaikan. »Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.» Sanat kantavat kaikua Israelin historiasta. Kun kansa oli tullut luvattuun maahan, maa jaettiin sukukunnille arvalla. Asarin maa, Juudan vuoret, Galilean rannat, kaikki jaettiin Herran ohjauksen mukaan. Kukaan ei valinnut itse osaansa, Herra antoi sen.

Psalmista 78:55 muistuttaa siitä, kuinka Jumala itse hoiti tämän jaon: »Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.» Daavid katsoo taaksepäin tähän tapahtumaan, hän näkee siinä kuvan jostakin syvemmästä. Hänen perintöosansa ei ole pelkkä maapala, hänen perintöosansa on Herra itse.

Aikaisemmin samassa psalmissa Daavid sanoo: »Herra on minun perintöosani ja maljani.» Tämä on jakeen sydän. Maa on kaunis, mutta kauneimmaksi käy se, että maan antaja on lähellä. Perintöosa ilman antajaa olisi tyhjä lahja. Antaja itse perintöosana täyttää kaiken.

Ihana maa, ihana perintö

Profeetta Jeremian kautta Herra puhuu samasta perintöosasta hellästi: »Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.» (Jer. 3:19) Tässä paljastuu se, mikä tekee perintöosasta ihanan. Ihanuus ei ole maaperässä, ihanuus on suhteessa. Isä antaa, lapsi vastaanottaa, lapsi kutsuu Häntä Isäksi.

Paavali rukoilee efesolaisille, että heidän sydämensä silmät avautuisivat näkemään tämän perinnön suuruus: »että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään.» (Ef. 1:18) Paavali ei rukoile sitä, että uskovat saisivat lisää, hän rukoilee sitä, että uskovat näkisivät, mitä heille jo kuuluu.

Tämä on hengellisen elämän usein hiljainen totuus. Lapsi, joka ei tiedä saaneensa perintöä, elää köyhän tavoin, vaikka rikkaus on jo hänen nimissään. Paavali kirjoittaa Korinttiin: »Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän.» (1. Kor. 3:21) Hän jatkaa: »Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.» (1. Kor. 3:23) Perintö ei ole pala maailmasta, perintö on Kristus, jonka kautta kaikki on annettu.

Kanssaperillinen Kristuksen kanssa

Roomalaiskirjeen 8:17 vie tämän aivan keskukseen: »Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.» Daavidin arpa oli kuva, Kristuksessa se täyttyy. Uskovan perintöosa ei ole maa kartalla, se on osallisuus Jumalan Poikaan.

Heprealaiskirje näyttää, kuinka Jeesus itse kulki tämän tien edellä: »Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.» (Hepr. 12:2) Hänen perintöosansa oli Isän valtaistuimen oikea puoli, Hän saavutti sen ristin kautta. Filippiläiskirje vahvistaa: »Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.» (Fil. 2:9)

Ilmestyskirjassa Jeesus puhuu seurakunnalleen lupauksen, joka kantaa Daavidin jakeen viimeiseen huipennukseen: »Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.» (Ilm. 3:21) Kanssaperillisyys ei jää ajatukseksi, se päättyy yhteiseen valtaistuimeen.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä mittaa elämääsi ulkoisten olosuhteiden mukaan. Daavid kirjoitti tämän psalmin elämässä, joka ei aina näyttänyt ihanalta. Häntä vainottiin, hän pakeni luolasta toiseen. Silti hän pystyi sanomaan: »Arpa lankesi minulle ihanasta maasta.» Hänen ihanuutensa ei riippunut olosuhteista, se riippui siitä, kenen kädestä hän osansa otti vastaan. Jumalan kädestä tullut elämä on aina ihana, vaikka näkyvissä olisi karuutta.

Pyydä avoimia silmiä näkemään perintösi. Paavalin rukous efesolaisille kuuluu sinullekin. Et tarvitse lisää, sinä tarvitset näkemistä. Kristuksessa sinulle on annettu kaikki, mitä Isä omilleen jakaa. Pyydä Pyhältä Hengeltä, että Hän avaisi sydämesi silmät katsomaan sitä, mikä sinulle jo kuuluu. Köyhyyden tunne ei aina kerro totuutta, joskus se kertoo vain siitä, että emme ole vielä avanneet perintökirjettä.

Lepää Antajassa enemmän kuin annetussa. Maa on kaunis, mutta kauneimmaksi tekee sen Antajan läheisyys. Älä rakastu lahjoihin enemmän kuin Häneen, joka ne antaa. Daavidin sydämen lepopaikka ei ollut perintömaa, se oli Herra itse. Saman lepopaikan Hän tarjoaa tänään sinulle.

Herra, kiitos siitä, että olet itse minun perintöosani. Avaa sydämeni silmät näkemään, kuinka suuri on se kirkkaus, jonka olet pyhillesi valmistanut Kristuksessa. Opeta minua lepäämään sinun kädessäsi, en pelkästään lahjoissasi. Tee minusta kanssaperillinen, joka kulkee Poikasi jälkiä ja saapuu valtaistuimen ääreen. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.