18. heinäkuuta

Ilo vankilan kirjeessä

Filippiläiskirje on syntynyt vankilassa. Paavali istuu kahleissa, hänen tulevaisuutensa on epävarma, hän ei tiedä, vapautuuko vai viedäänkö hänet teloitettavaksi. Juuri näistä olosuhteista nousee yksi koko Uuden testamentin rohkeimpia kehotuksia: »Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!»

Kehotus toistetaan kahdesti samassa lauseessa. Paavali tietää, että ilon vaatimus kuulostaa kohtuuttomalta ihmiselle, joka kantaa raskaita kuormia. Siksi hän sanoo sen uudelleen. Tämä ei ole hauras toive, tämä on apostolin painokas kutsu kärsivän seurakunnan keskelle.

Sana aina on jakeen sydän. Ilo ei rajaudu hyviin päiviin, ei juhlahetkiin, ei niihin aikoihin, jolloin elämä kulkee toiveiden mukaan. Ilo on jatkuva, koska sen lähde on jatkuva. Paavali ei sano »iloitkaa olosuhteissanne», hän sanoo »iloitkaa Herrassa». Tämä erotus muuttaa kaiken.

Ilon lähde Herrassa

Olosuhteisiin sidottu ilo nousee ja laskee niiden mukana. Herrassa oleva ilo lepää siinä, joka ei muutu. Daavid tunsi tämän omakohtaisesti. Hän kirjoitti 34. psalmin paettuaan henkensä edestä, teeskennellen mielipuolta vihollisensa edessä. Juuri silloin hän lauloi: »Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.»

Daavid jatkoi: »Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.» Hänen ilonsa ei riippunut siitä, oliko hän palatsissa vai luolassa, oliko vihollinen kaukana vai lähellä. Ilo oli kiinnitetty Herraan, joka pysyi sama kaikissa paikoissa.

Paavali oli sanonut Filippiläiskirjeen kolmannessa luvussa saman jo aiemmin: »Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.» Toisto ei ole väsymystä, toisto on suojaa. Ilo Herrassa on turva, joka kestää sen, mitä elämä tuo eteen.

Ilo ahdistuksen keskellä

Uusi testamentti ei piilota sitä tosiasiaa, että uskovan tielle kuuluu ahdistusta. Päinvastoin, juuri ahdistuksen kohdalla iloa puhutaan eniten. Paavali kirjoitti roomalaisille: »Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.» Hän jatkoi saman kirjeen viidennessä luvussa: »meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä.»

Jaakob kirjoitti samaa hajalle joutuneille: »Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin.» Hän selittää syyn: kärsivällisyys tuottaa täydellisen teon, että uskova olisi eheä eikä missään puuttuvainen. Ahdistus on tällöin tilana, jossa ilo kypsyy, ei katoaa.

Pietari avaa saman totuuden vainotuille kristityille: »iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.» Tässä on apostolien yhtenäinen ääni. Kärsimys ja ilo eivät ole vastakohtia uskovan elämässä, ne kulkevat samalla tiellä.

Jeesus itse oli sanonut tämän jo Vuorisaarnassaan: »Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.» Ilo ei sulje silmiään vainolta, se katsoo sen läpi taivaaseen, jossa palkka on suuri ja muuttumaton.

Kiitos joka tilassa

Tessalonikalaisille Paavali kirjoitti kolme lyhyttä kehotusta, jotka kuuluvat erottamattomasti yhteen: »Olkaa aina iloiset.» »Rukoilkaa lakkaamatta.» »Kiittäkää joka tilassa.» Hän lisää: »Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.» Ilo on osa Jumalan tahtoa, ei pelkkä tunne, joka tulee ja menee.

Kiitos joka tilassa on portti, jonka kautta ilo tulee sisään. Sydän, joka oppii kiittämään silloinkin, kun ei näe syytä, oppii myös iloitsemaan silloin, kun ulkoiset olosuhteet eivät iloon kutsu. Roomalaiskirje 5:2 kertoo perustan tälle kiitokselle: »meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tarkista ilon lähde. Jos ilosi nousee ja laskee päivän tapahtumien mukana, sen juuri on olosuhteissa, ei Herrassa. Paavali kutsuu sinua vaihtamaan lähdettä. Herrassa oleva ilo ei häviä, kun aamu on raskas tai uutiset ovat huonoja. Se lepää siinä, joka ei muutu.

Älä häpeä iloa ahdistuksessa. Maailma sanoo, että surun keskellä iloitseminen on torjuntaa tai epärehellisyyttä. Raamattu sanoo päinvastoin. Ilo Herrassa ei kiellä kipua, se kantaa kivun läpi. Voit itkeä ja iloita samaan aikaan, voit kärsiä ja kiittää samaan hengenvetoon.

Aloita kiitoksesta. Jos sydämesi on kuiva ja iloa ei löydy, älä yritä pakottaa tunnetta. Aloita kiitoksesta, vaikka pienestä. Kiitä siitä, mitä Herra on tehnyt, kiitä siitä, mitä Hän on luvannut. Ilo seuraa kiitosta useammin kuin kiitos seuraa iloa.

Herra, kiitos siitä, että ilo, johon meitä kutsut, ei lepää meidän voimassamme vaan sinun muuttumattomuudessasi. Opeta meitä iloitsemaan sinussa silloinkin, kun olosuhteet eivät iloon kutsu. Avaa sydämemme kiitokseen joka tilassa, jotta sinun rauhasi varjelisi mielemme. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.