16. heinäkuuta

Lupauksen puu

Hoosean kirja päättyy lupauksiin, jotka avautuvat yhden lupauksen jälkeen toisen. Kansa, joka oli kuihtunut omaan epäuskollisuuteensa, kuulee Herran äänen, joka kutsuu kotiin. Päivän jae kuvaa, mitä kotiinpalanneelle tapahtuu: »Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin.»

Tämä on kuva siitä, mitä Herran armo tekee ihmisessä, joka palaa Hänen luokseen. Edellä jakeessa Israelista oli puhuttu maahan kuivuneena kantona. Nyt sama kanto puhkeaa lehteen, leviää vesoiksi, alkaa tuoksua. Elämä ei nouse ihmisestä itsestään, se nousee siitä, että Herra itse on hänen kasteensa, kuten sama luku edellä lupaa: »Minä olen oleva Israelille kuin kaste.»

Öljypuun kauneus

Öljypuu ei ole satunnainen vertauskuva. Se on Raamatussa toistuva kuva vanhurskaasta, joka pysyy lähellä Jumalaa. Daavid laulaa Psalmissa 52: »Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.» Öljypuun kauneus ei ole nopeasti syttyvää loistoa, vaan hiljaista, vuosikymmenten vihreyttä, joka kestää kuivuudet ja tuulet.

Jeremia kirjoittaa, että Herra oli itse antanut kansalleen tämän nimen: »Vihreä öljypuu, ihana, kaunishedelmäinen, sillä nimellä Herra sinua kutsui.» Sama profeetta joutui näkemään, kuinka tämä puu sytytettiin tuleen kansan synnin tähden. Hoosean lupaus on vastaus juuri tähän tuhoon. Mitä kerran paloi, sen Herra istuttaa uudelleen. Mikä kuivui omaan tahtoonsa, sen Hän kastelee omalla armollaan.

Öljypuun kauneus on aina yhteydessä öljyyn, jota se tuottaa. Vanhassa liitossa öljy oli voitelun, valon, parantamisen merkki. Vanhurskaan kauneus ei ole hänen omassa muodossaan, vaan siinä öljyssä, joka hänestä virtaa toisten hyväksi. Kun Herra on kasteena, ihminen alkaa kantaa sitä, mitä toiset tarvitsevat.

Libanonin tuoksu

Libanon oli muinaisen Lähi-idän kuuluisin metsä. Sen setrit olivat niin korkeita, että profeetat käyttivät niitä kuvana mahtavista kuningaskunnista. Hesekiel kuvaa: »Katso, Assur oli setri Libanonilla, kaunislehväinen, taajavarjoinen, korkeakasvuinen.» Libanonin tuoksu oli tuoksu, joka kantautui kaukaa, jonka tunnisti ennen kuin näki puita. Se oli läsnäolon tuoksu.

Iisak tunnisti poikansa juuri tuoksusta: »Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.» Siunatun ihmisen yllä on tuoksu, jonka muut tunnistavat ennen sanoja. Se ei ole hänen oma hajuvetensä, se on Herran siunauksen jälki hänen elämässään.

Paavali avaa tämän tuoksun salaisuuden Uuden liiton kielellä: »kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa.» Hoosean lupaus täyttyy Kristuksessa. Hänessä elävä ihminen kantaa Kristuksen tuoksua, ei omaansa.

Vesat leviävät

Jakeen ensimmäinen lupaus on kasvun lupaus. Vesat leviävät. Tämä ei ole oman ponnistelun hedelmä, vaan juurten työn näkyvä puoli. Kun juuri saa kasteensa Herrasta, vesat leviävät itsestään. Jeesus sanoo Johanneksen 15. luvussa: »Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.» Oksa ei tuota hedelmää puristamalla, vaan pysymällä.

Hesekielin näyssä Herra ottaa taimen ja istuttaa sen runsaan veden ääreen, »että se tekisi lehviä, kantaisi hedelmää ja tulisi ihanaksi viinipuuksi.» Kaikki riippuu siitä, mihin puu on istutettu. Sama vesi, joka Hoosean luvussa kastelee Israelin, on se vesi, joka virtaa Kristuksen kyljestä lävistettäessä, se sama vesi, jonka Henki kaataa sydämeen uudessa liitossa.

Hesekiel varoittaa toisaalla siitä, mitä tapahtuu, kun kasvu erkanee juurestaan: »Koska se tuli korkeakasvuiseksi ja sen latva oli tiheän lehvistön keskellä ja sen sydän ylpistyi sen korkeudesta.» Hoosean kuva on toinen. Tässä kasvu ei ylpisty, sillä se ei lähde puusta itsestään. Vesat leviävät, koska kaste tulee ylhäältä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Kauneus, jota Jumala antaa, on hiljaista. Öljypuu ei kukoista yhtenä keväänä loisteliaasti ja kuivu sitten. Se vihertää sukupolvesta toiseen. Älä mittaa hengellistä elämääsi näkyvän loiston mukaan. Mittaa sitä sen mukaan, pysytkö Jumalan huoneessa, turvaatko Hänen armoonsa aina ja iankaikkisesti, niin kuin Daavid sanoi.

Tuoksu ei synny yrittämisestä. Et voi pakottaa elämääsi tuoksumaan Kristukselta. Tuoksu syntyy läheisyydestä. Vaate tuoksuu siltä huoneelta, jossa se on säilytetty. Sinun elämäsi tuoksuu siltä, kenen lähellä se viettää aikansa. Vietä aikaa Hänen luonaan, niin muut tunnistavat tuoksun ennen kuin ehdit sanoa sanaakaan.

Vesat leviävät, kun juuri on oikeassa paikassa. Älä murehdi vesoista. Murehdi juurestasi. Onko se runsaan veden ääressä, onko se kiinni Kristuksessa, totisessa viinipuussa? Kun juuri voi hyvin, vesojen leviäminen ei ole sinun työtäsi. Se on Hänen, joka istutti, ja Hänen, joka kastelee.

Herra, ole sinä meidän kasteemme. Anna meidän olla kuin viheriöitsevä öljypuu sinun huoneessasi, niin että kauneutemme on sinusta, eikä meistä itsestämme. Anna elämämme kantaa Kristuksen tuoksua niille, jotka kohtaamme tänään, niin että he tunnistaisivat sinut meidän kauttamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.