14. heinäkuuta

Kutsu pysähtyä

Jeesus seisoo opetuslastensa keskellä ja kääntää heidän katseensa pois siitä, mikä heitä painaa. Hän ei aloita opetustaan käskyllä, vaan kutsulla katsoa. »Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.»

Tämä kutsu tulee keskelle puhetta, jossa Jeesus on juuri varoittanut ahneudesta ja kertonut vertauksen rikkaasta miehestä, joka rakensi suurempia aittoja. Heti tämän jälkeen Hän kääntyy opetuslastensa puoleen ja sanoo, ettei elämä ole murheen kantamista vaan Isän huolenpidon vastaanottamista. Kukka kentällä on Hänen oppituntinsa.

Kukka, joka ei kehrää

Kukka ei tee työtä saadakseen oikeuden kasvaa. Se ei kehrää itselleen vaatteita, eikä se mittaa arvoaan sillä, kuinka paljon se on saanut aikaan. Se vain on, sille tarkoitetussa paikassa, sille tarkoitetulla hetkellä. Silti sen vaate on kauniimpi kuin Salomon kuninkaallinen puku.

Salomo oli Israelin kuninkaista loistavin, hänen hovinsa loisto sai Saban kuningattaren menettämään hengityksensä. Jeesus asettaa tämän kaiken loiston rinnalle yhden ainoan villin kukan, ja kukka voittaa. Tämä ei ole runollinen liioittelu. Tämä on Luojan todistus siitä, että Hänen pienin yksityiskohtansa kantaa enemmän kauneutta kuin ihmisen suurin saavutus.

Matteuksen rinnakkaisteksti tarkentaa Jeesuksen kysymyksen: »Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.» Murhe vaatteista on tässä kuva kaikesta siitä, mitä ihminen yrittää itse järjestää voidakseen olla rauhassa. Kukka osoittaa, että rauha tulee toista tietä.

Te vähäuskoiset

Jeesus jatkaa Matteuksen evankeliumissa: »Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?» Sana vähäuskoiset ei ole tuomio, se on lempeä huomautus. Jeesus ei sano opetuslapsilleen, että heillä ei ole uskoa. Hän sanoo, että heillä on liian vähän.

Vähäuskoisuus näkyy juuri tässä, että ihminen ei luota Isän huolenpitoon. Hän näkee kukat, näkee linnut, näkee Jumalan tarkkuuden luomakunnan pienissä yksityiskohdissa, silti hän kantaa huomisen taakkaa omilla hartioillaan. Jeesus kutsuu meidät pois tästä taakasta, kohti sitä Isää, joka ei unohda yhtäkään kukkaa.

Kedon ruoho elää lyhyen elämän. Aamulla se on valossa, illalla se voi olla jo uunissa. Silti Jumala vaatettaa sen kuninkaallisesti. Tämä on Jeesuksen päättelyn ydin. Jos Isä antaa niin paljon sille, mikä on niin lyhytaikaista, kuinka paljon enemmän Hän antaa lapsilleen, jotka on luotu iankaikkisuutta varten.

Kasvun salaisuus

Kukan kasvu on hiljaista. Se ei tapahdu pakottamalla, ei kiirehtimällä, ei vertailemalla itseään muihin kukkiin. Se tapahtuu maan, veden, valon ja ajan yhteistyössä. Kukka ei suunnittele kukintaansa, se vain seuraa Luojan asettamaa rytmiä. Se on uskollinen sille, miksi se on luotu.

Tässä on kutsu, jonka Jeesus haluaa meidän kuulevan. Sinun ei tarvitse kehrätä itsellesi arvoa. Sinun ei tarvitse työllä todistaa olevasi rakkauden arvoinen. Isä on jo päättänyt vaatettaa sinut. Sinun tehtäväsi on kasvaa siinä paikassa, johon Hän on sinut istuttanut, sillä hetkellä, joka sinulla on käsillä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Pysähdy katsomaan. Jeesus ei sano opetuslapsilleen ensin »uskokaa enemmän», Hän sanoo »katselkaa». Usko vahvistuu silloin, kun käännämme katseemme luomakuntaan ja näemme siinä Luojan kädenjäljen. Mene tänään ulos. Katso yhtä kukkaa rauhassa. Anna sen puhua sinulle siitä Isästä, joka muotoili sen värit ja muodon.

Laske murheen taakka. Jeesus sanoo lempeästi »te vähäuskoiset», ei tuomitakseen vaan kutsuakseen lepoon. Sinun ei tarvitse järjestää huomista tänään. Isä, joka pukee kedon ruohon, tietää tarpeesi. Anna Hänen kantaa se, mikä Hänelle kuuluu, ota itse vastaan se, mitä tämä päivä antaa.

Kasva omassa paikassasi. Kukka ei kadehdi toista kukkaa. Se kukkii siinä, mihin on istutettu. Sinun elämäsi ei ole kilpailu toisten elämän kanssa, se on kutsu olla uskollinen siinä, mihin Isä on sinut asettanut. Hän vaatettaa sinut omalla loistollaan, joka on suurempi kuin Salomon kaikki kunnia.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että käännät katseeni pois murheesta kohti Isän huolenpitoa. Opeta minua katselemaan kukkia ja näkemään niissä sinun rakkautesi tarkkuus. Vapauta minut kehräämästä itselleni arvoa, anna minun levätä siinä, että Isä jo vaatettaa minut. Sinun, ainoan Vapahtajani, nimessä.

Aamen.