13. heinäkuuta

Kaikkien silmät

Psalmi 145 on Daavidin ylistyslaulu, ainoa psalmi, jonka otsikoksi hän itse antoi sanan »ylistysvirsi». Laulun keskellä avautuu kaksi jaetta, jotka kuvaavat koko luomakunnan suhdetta Luojaansa: »Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.»

Kuva on hiljainen ja valtava. Kaikkien silmät, ei vain ihmisen, vaan kaiken mikä elää, ovat kääntyneet yhteen suuntaan. Lintu pesässään, peura metsässä, kala vesissä, lapsi äitinsä sylissä, vanhus elämänsä illassa. Jokainen elävä olento odottaa, että sama käsi avautuu jälleen. Daavid näkee tämän, eikä se hänelle ole metafora, vaan todellisuus, joka pitää maailmaa pystyssä joka hetki.

Psalmi 104 maalaa saman kuvan vielä tarkemmin: »Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.» Luomakunta ei elä itsestään, se elää Hänen avoimesta kädestään, joka aukeaa päivä toisensa jälkeen.

Ruoka ajallaan

Jakeessa on sana, johon kannattaa pysähtyä: ajallaan. Ruoka ei tule etukäteen, eikä se jää tulematta. Se tulee silloin, kun se on tarpeen. Tämä on toinen rytmi kuin se, johon ihminen helposti tottuu. Me haluaisimme nähdä koko vuoden varastot kerralla, Jumala antaa päivän ruoan päivälle.

Erämaassa Israel oppi tämän rytmin manna kerrallaan. Aamulla taivas vuoti leipää, illalla viiriäisiä. Mitään ei voinut säilöä, paitsi sapatiksi. Tämä ei ollut Jumalan saituutta, vaan Hänen kasvatustaan. Hän halusi opettaa kansansa katsomaan, ei varastoihin, vaan Häneen, joka avaa kätensä joka päivä uudelleen.

Saman opetuksen Jeesus toi Vuorisaarnassaan: »Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?» Luukas kertaa saman vielä konkreettisemmin kaarneella, lintu, jota Vanhassa testamentissa pidettiin saastaisena. Jumala ruokkii sellaistakin. Hänen huolenpitonsa ei lopu siihen, missä ihmisen mielestä arvo loppuu.

Avoin käsi

Jakeen sydämessä on kuva, joka kantaa koko Raamatun läpi: avoin käsi. »Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.» Käsi ei ole nyrkissä, se ei ole pidätelty, se ei mittaa annosta säästäen. Se on auki. Tämä on Jumalan luonteen kuva. Hän ei anna pakon alla, Hän antaa siksi, että Hän on antaja.

Paavali julisti tämän Areiopagilla pakanafilosofeille: »Eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.» Jumala ei tarvitse meitä, me tarvitsemme Hänet. Hän ei elä meidän uhreistamme, me elämme Hänen kädestään. Tämä on hyvä uutinen, sillä se vapauttaa palvelemisen suorittamisesta, kiitollisuudeksi.

Psalmin 107 sana avaa vielä syvemmän ulottuvuuden: »Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.» Avoin käsi ei tuo vain leipää suuhun, se tuo ravinnon sielulle. Nälkä ei ole vain vatsan asia. On nälkä rakkauteen, nälkä rauhaan, nälkä siihen, että joku näkisi. Tämän nälän Jumala näkee, eikä jätä sitä täyttämättä.

Job 38:27 kertoo, että Hän ravitsee jopa autiomaata, paikkaa, jossa kukaan ei elä: »Niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?» Jumalan huolenpito ulottuu sinnekin, missä yksikään silmä ei sitä todista. Tämä on Hänen luonteensa, ei näytöksen takia, vaan rakkaudesta luotuun.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Nosta silmäsi. Daavid sanoo, että kaikkien silmät vartioivat Herraa. Tämä on uskon perusasento. Et katso tyhjään varastoon, et katso huomisen pelkoon, et katso siihen, mikä sinulta puuttuu. Katsot Häneen, joka avaa kätensä. Silmien suunta määrää sydämen rauhan. Jos katsot itseesi, näet rajasi, jos katsot Häneen, näet Hänen rajattomuutensa.

Ota vastaan tämän päivän ruoka. Älä yritä elää eilisen kylläisyydestä, älä yritä huolehtia huomista jo nyt. Tämä päivä on saanut oman ruokansa, oman armonsa, oman ravintonsa sielulle. Avaa kätesi tähän, mikä sinulle nyt annetaan. Jeesus opetti rukoilemaan: »Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.» Päivä kerrallaan, käsi kerrallaan.

Luota antajaan, älä lahjaan. Lahjat vaihtelevat, antaja ei. Joinakin päivinä pöytä on runsas, toisina niukka. Daavidin silmä ei kuitenkaan ole pöydässä, vaan kädessä, joka pöydän kattaa. Hän, joka ruokkii kaarneen poikia ja autiomaan ruohoa, ei unohda sinua. Hänen suosionsa ravitsee kaikkia, jotka elävät, sinäkin olet niiden joukossa.

Herra, kiitos siitä, että kätesi on auki. Kiitos siitä, että ravitset luomakuntasi, etkä unohda yhtäkään, joka silmänsä sinuun nostaa. Opeta minua katsomaan sinuun, en varastoihin, en huoliin, en omiin voimiini. Anna minulle tämän päivän ruoka, sekä ruumiille että sielulle, ja pidä minut kiitollisena sen edessä, mitä kädestäsi saan. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.