11. heinäkuuta

Laulu Luojan huolenpidosta

Psalmi 104 on yksi Raamatun suurimpia luomislauluja. Sen kirjoittaja katsoo ympärilleen, näkee vuoret, vedet, pilvet, eläimet, ihmiset, eikä jää hiljaiseksi. Hän laulaa. Keskellä tätä laulua nousevat sanat, jotka avaavat näkymän siihen, kuinka Jumala ei vain luonut maailmaa vaan kantaa sitä joka päivä: »Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.»

Jakeissa on kolme lahjaa, jotka kantavat ihmisen elämää: leipä, viini, öljy. Nämä eivät ole sattumalta valittuja. Ne ovat Vanhan testamentin maan kolme suurta antia, ne tulevat aina yhdessä, kun puhutaan Herran siunauksesta luvatussa maassa. Leipä vahvistaa, viini ilahduttaa, öljy kirkastaa kasvot. Ihminen tarvitsee kaikkia kolmea.

Ruoho karjalle, kasvit ihmiselle

Psalmi ei aloita ihmisestä. Se aloittaa karjasta. Ruoho kasvaa ensin eläimille, sitten kasvit ihmisen tarpeeksi. Tämä järjestys ei ole sattuma. Jumalan huolenpito ulottuu jokaiseen luotuun. Psalmin 147 laulaja sanoo saman: »Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.»

Kaarneen poikaset ovat lintumaailman vähäisimpiä, vanhempansa hylkäävät ne usein varhain. Silti Jumala kuulee niiden huudon. Tämä on saman Jumalan luonne, joka kuulee sinun rukouksesi. Psalmi 145:15 vetää tämän yhteen lyhyeen lauseeseen: »Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.»

Ihmisen kasvit tulevat samasta lähteestä. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 9:3 vahvistaa: »Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.» Lautasellasi oleva ruoka, oli se kuinka tavallista tahansa, on tullut Hänen kädestään.

Leipä, viini ja öljy

»Niin sinä tuotat maasta leivän.» Leipä ei kasva valmiina. Jobin sanoin: »Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.» (Job 28:5) Ihmisen on kynnettävä, kylvettävä, leikattava, jauhettava, leivottava. Silti psalmi sanoo, että Jumala sen tuottaa. Ihmisen työ ei ole vastakohta Jumalan työlle, se on Jumalan työn väline.

Paavali muistuttaa korinttilaisille: »Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.» (1. Kor. 3:7) Kynnös voi olla sinun, kylvö voi olla sinun, mutta kasvu ei koskaan ole. Tämä koskee peltoa, tämä koskee elämää, tämä koskee sydäntä. Sinä työskentelet, Hän kasvattaa.

»Ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen.» Viini Raamatussa on ilon kuva. Vanha Tuomarien kirjan vertaus laittaa viinipuun suuhun sanat: »Jättäisinkö mehuni, joka saa jumalat ja ihmiset iloisiksi, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!» (Tuom. 9:13) Saarnaaja toistaa saman: »Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän.» (Saarn. 10:19) Ilo ei ole synti, se on lahja.

»Niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi.» Öljy oli idässä terveyden, juhlan ja siunauksen merkki. Daavid lauloi: »Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.» (Ps. 23:5) Voideltu pää on pää, jota Herra itse kunnioittaa.

Sydän, joka vahvistuu

Psalmi päättää tämän osan sanoilla, joiden alle on syytä pysähtyä: »leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.» Leipä ei vahvista vain ruumista vaan sydäntä. Heprean ajattelussa sydän on koko sisäisen ihmisen keskus, tahto, tunne, ajatus. Jokainen ateria on Jumalan tapa vahvistaa sinua sisältä päin, ei vain täyttää vatsaa.

Saarnaaja kutsuu meitä huomaamaan tämän: »Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi.» (Saarn. 9:7) Tavallinen ateria ei ole hengellisen elämän vastakohta, se on sen osa. Herra on jo hyväksynyt, että syöt. Saat tehdä sen ilolla, et syyllisyydellä.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 3:18 maa kirottiin lankeemuksen tähden: »Orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.» Silti Jumala ei lakannut antamasta leipää. Joka jyvä, joka kypsyy ohdakkeiden ja orjantappuroiden seasta, on Hänen armoaan, joka ei väisty edes kirouksen alla. Psalmi 136:25 sinetöi tämän: »Häntä, joka antaa ravinnon kaikelle lihalle, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Pysähdy ennen ateriaa. Leipä lautasellasi on tullut pitkän matkan, viimeinen vaihe oli kauppa, ensimmäinen vaihe oli Luojan käsi. Älä syö niin kuin ruoka kuuluisi sinulle itsestään selvästi. Kiitä siitä, mikä on ansaitsemattomasti annettu. Jokainen pala on todiste siitä, että Hän muistaa sinut tänäänkin.

Ota vastaan ilo, jonka Hän antaa. Viini psalmissa ei ole hengellinen vertauskuva ensisijaisesti, vaan konkreettinen ilo, jonka Jumala on luonut ihmisen sydämen tueksi. Älä pelkää ilon lahjaa, älä pelkää öljyä kasvoillasi. Hengellinen elämä ei ole ilon karkottamista vaan sen löytämistä oikeasta lähteestä. Lähde on Hän.

Luota siihen, että Hän kantaa. Sama Jumala, joka kasvattaa ruohon vuorille ja antaa kaarneen poikasille ruuan, kantaa sinun päiväsi. Jos Hän muistaa lintujen poikaset, Hän muistaa sinut. Jos Hän tuottaa maasta leivän miljardeille, Hän tuottaa sen sinullekin. Älä murehdi huomista, syö tämän päivän leipä kiittäen.

Herra, sinä kasvatat ruohon karjalle ja annat ihmiselle leivän, viinin ja öljyn. Avaa silmämme näkemään kätesi tavallisen aterian takana. Vahvista sydämemme leivälläsi, ilahduta meitä ilollasi, voitele kasvomme armollasi. Anna meidän ottaa vastaan päivän lahjat kiittäen, luottaen siihen, että sinä muistat meidät huomennakin. Jeesuksen Kristuksen, elämän leivän, nimessä.

Aamen.