10. heinäkuuta

Kaivolla keskipäivän helteessä

Jeesus istui Jaakobin kaivon reunalla Samariassa. Aurinko paahtoi korkeimmillaan, opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa, ja kaivolle tuli yksinäinen nainen vesiastia mukanaan. Hän oli tullut juuri tähän aikaan välttääkseen muiden naisten katseita, hänen elämänsä kantoi monta särkynyttä suhdetta. Juuri tälle naiselle Jeesus puhui sanat, jotka kantavat tämän päivän jakeen.

»Mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.» Nainen oli tullut hakemaan vettä, joka sammuttaa janon hetkeksi. Jeesus tarjosi vettä, joka sammuttaa janon ikuisesti.

Jano, jota maailma ei sammuta

Jokainen ihminen kantaa sisällään janoa, joka ei sammu maallisilla lähteillä. Se voi pukeutua moneen muotoon, ihmissuhteiden etsintään, menestyksen tavoitteluun, nautintojen perään. Samarialainen nainen oli juonut monesta kaivosta. Viisi miestä oli tullut ja mennyt, kuudes ei ollut hänen miehensä. Hän tiesi paremmin kuin moni, että maailman vesi tyydyttää hetkeksi, jättää sitten janon vielä syvemmäksi.

Jeesus oli puhunut tästä janosta jo Vuorisaarnassa, Hän puhuisi siitä myöhemmin elämän leivän opetuksessa. Johanneksen 6:35 sanoo: »Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.» Sama lupaus, eri sanoin. Tyydytys löytyy yhdestä paikasta, Kristuksen luota.

Profeetta Jesaja oli nähnyt tämän jo seitsemän vuosisataa aiemmin. »Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.» (Jes. 49:10) Sama lupaus kaikuu Ilmestyskirjan lopussa karitsan valtaistuimen edessä: »Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano.» (Ilm. 7:16) Alku ja loppu kohtaavat samassa lupauksessa.

Lähde, joka kumpuaa sisältä

Jeesus ei sanonut, että Hän antaisi vain juotavaa. Hän sanoi, että vesi tulee uskovassa sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Tämä on hämmästyttävä kuva. Uskova ei ole pelkkä astia, joka täytetään ulkoa, hän on lähde, jonka pohjasta vesi nousee jatkuvasti. Lähde ei kuivu, koska sen kumpu on ikuisuudessa.

Myöhemmin lehtimajanjuhlan suurena päivänä Jeesus seisoi Jerusalemissa, korotti äänensä, sanoi: »Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.» Johannes tarkensi heti, mitä Jeesus tarkoitti: »Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen.» (Joh. 7:38–39)

Elävä vesi on Pyhä Henki. Tämä lähde, joka kumpuaa uskovan sisimmästä, on itse Jumala asumassa ihmisessä. Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä, että uskoviksi tultuamme meihin on »pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena.» (Ef. 1:13–14) Toiselle korinttilaiskirjeelle hän muistuttaa, että Jumala on »painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.»

Lähde ei ole ansaittu, se on annettu. Sinetti ei ole oma suoritus, se on Jumalan teko. Henki kumpuaa sisältä, koska Hän on tullut asumaan, ei käymään.

Iankaikkiseen elämään

Vesi kumpuaa kohti määränpäätä, iankaikkista elämää. Tämä elämä ei ala kuolemassa, se on jo alkanut. Johanneksen ensimmäinen kirje sanoo selkeästi: »Me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.» (1. Joh. 5:20) Iankaikkinen elämä on persoona, ei aikakausi. Hän on elämä, ja Hänessä oleminen on iankaikkista elämää.

Roomalaiskirje asettaa vastakohdan terävänä: »Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.» (Room. 6:23) Lazaruksen haudalla Jeesus sanoi Martalle: »Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?» (Joh. 11:26) Sama kysymys kantautuu tähän päivään asti. Uskotko sen?

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tule kaivolle sellaisena kuin olet. Samarialainen nainen ei siivonnut elämäänsä ennen kuin kohtasi Jeesuksen. Jeesus tiesi kaikki viisi miestä, Hän tiesi nykyisen tilan, Hän puhui silti elävästä vedestä. Sinun janosi ei ole este, se on syy. Älä odota olevasi arvollinen, ole janoinen. Lähde antaa juoda.

Lakkaa juomasta särkyneistä lähteistä. Jeremia kuvasi kerran kansansa kahta syntiä, he olivat hyljänneet elävän veden lähteen, kaivaneet itselleen halkeilleita vesisäiliöitä, jotka eivät vettä pidä. Kysy itseltäsi rehellisesti, mistä yrität juoda. Jos vesi sammuttaa janon vain hetkeksi, se ei ole se vesi, jonka Hän antaa.

Anna lähteen kummuta. Pyhä Henki ei ole annettu jäämään seisovaksi vedeksi. Hän on virta, joka virtaa ulospäin. Sieltä, missä elävä vesi virtaa uskovan kautta toisille, lähde pysyy puhtaana. Älä yritä säilöä, anna virrata. Hän, joka panee lähteen kumpuamaan, pitää huolen sen täyttymisestä.

Herra Jeesus, sinä tunnet janon, joka asuu sisimmässäni. Olen yrittänyt juoda monesta lähteestä, mikään ei ole sammuttanut sitä. Anna minulle se vesi, jonka sinä annat, anna Pyhän Hengen kummuta sisimmässäni iankaikkiseen elämään. Avaa lähde, pidä se puhtaana, anna sen virrata toisillekin. Sinun nimessäsi.

Aamen.